Yli viikon tauon jälkeen taas hevosen selässä - ja voitteko kuvitella, sama ope oli laittanut listaan taas saman pollen... Se on kyllä ihana hevonen, ei siinä mitään, mutta edellisen tunnin katastrofin jälkeen tuntui tosi viheliäiseltä kivuta taas pollen selkään ja mennä uuden open silmien alle.
Ope (miespuolinen tällä kertaa) osoittautui kyllä äärimmäisen mukavaksi ja osaavaksi - ihan ihme kulmistakin se aina bongasi mikä milloinkin meni pieleen. Mukavaa oli myös se, että tuli joissain kohdin myös positiivista kommenttia - kun jotain korjasi, sai siitä kiitosta. Aiheena oli siirtymiset, niitä tehtiin käynti - pysähdys, ravi - käynti, ravi - pysähdys, laukka - käynti versioina. Periaatteessa helppoa, ja silti niin vaikeaa. Varsinkin ravista ja laukasta kaksi pykälää alempaan jäi suorituksena multa ja pollelta näkemäti.
Mutta mitä sitten jäi käteen?
1. Mun pitää opetella miten ratsastetaan hevonen eteen ja terävämmäksi ilman, että mun jalat heiluu melkein korvissa ja tuntuma katoaa.
2. Katse eteen ja hartiat taakse (tästä tuli mainintaa useampaankin otteeseen... what can I say, kun on lapsena lukenut liian monta Lena Furbergin sarjakuvaa ja todennut, miten cool on tuijottaa hevosta silmiin...). Painon pitäisi olla jalustimilla.
3. Nopeutta ratsastamiseen: monesti teen asioita ihan oikealla ajatuksella, mutta liian hitaasti. Saa vaatia hevoselta (- ja tässä olen hämmentynyt, kun vakiope just viimeksi sanoi, että hevoselle pitää antaa aikaa reagoida)
4. Tuntuman pitää olla tasainen. Need I say more: ulko-ohjan tuntuman pitää pysyä. Ja sisäohjasta ei saa estää hevosen liikettä, varsinkaan kun se ei itse liiku eteenpäin. Ope sanoi hyvin: "Ajattele enemmän niinpäin, että pohkeella saat hevosen etsimään tuntumaa sun kädelle kuin itse etsit kädellä sen hevosen suuhun".
5. Tää on mulle itselleni lohdutukseksi: myös hevoset tekevät virheitä.
Tänään jatkuu taas, katsotaan mitä kurssin toinen päivä tuo tullessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti