Sama polle kuin eilen - koska pyysin sitä itse. Kun edellisenä päivänä tuntui siltä, että hevosen tajuaminen oli ihan siinä kulman takana, nyt saikin tehdä aika paljon enemmän hommia. Hevonen tuntui vähän jäykältä alkuun, mutta ehkä kyse oli taas yliyrittämisestä, ainakin tuntuma nousi koko tunnin aiheeksi meikäläisen ratsastuksessa...
Olin muuten samalla tunnilla oman opettajani ja hänen miehensä kanssa, jännä kokemus. Onneksi kurssiope oli sen verran näppärä, että pystyi hyvin valvomaan kaikkia kolmea vaikka meikäläinen ei ihan sulkutaivutuksia siellä voinutkaan vääntää laukassa (koska jo laukannostot olivat taas elämää suurempi ongelma...).
Päivän teemaksi (tai ehkä koko kurssin teemaksi) tuli mulle tuntuma ja sen oikeanlainen pito. Mainitsin jo aiemmassa postauksessa, että olin Virossa leirillä, josta tuli iso ahdistus, kun opettaja siellä yritti takoa päähän myötäämistä hevosen liikkeen mukana. Epäilemättä teen sitä koko ajan, siis jännitän kättä ja "pidän vastaan", koska nytkin tuli kommenttia. Kysymys herää, miksei muilla tunneilla tähän ole reagoitu yhtä vahvasti, jos tämä on grande moka nro 1?
No, ilmeisesti siis jään varsinkin sisäohjalla pitämään, ilman että rentoutan kättä missään vaiheessa. Hartioista ja niiden jännityksestä sain kommentteja läpi kurssin, eli ilmeisesti se on osa syy tähän. Toinen opettajani puhuu myös usein siitä, että nyrkit eivät ole kiinni ja pystyssä kuten pitäisi, ja että kyynerpääni pitäisi olla lähempänä kroppaa, voisi kuvitella, että nämä ovat kaikki samaan ongelmaan liittyviä.
Hoin koko tunnin päässäni sitä ekan tunnin lausetta: "ratsasta se pohkeilla niin, että annat sen etsiä itse tuntuman, äläkä vain etsi kädellä sitä suuta". Lopputunnista, kun hevonen liikkui jo vähäsen itsekin eteenpäin, tämä tuntui ihan loogiselta lausunnolta, koska tuntumaa oli enemmän, se ei ollut ihan tyhjä. Tosin tässä vaiheessa vaikka ajatus taisi olla oikein, en sitten osannut ottaa niitä puolipidätteitä. Eli jäin roikkumaan ohjiin, hevo kiihdytti ja unohdin ottaa pieniä pidätteitä. Sain muutenkin vähän risuja siitä, että pitää ratsastaa silloinkin kun sen tuntuman saa, että nyt unohdin sisäpohkeen, asetuksen ja ulko-ohjan (mitähän minä sitten muistin...).
Laukannostossa luulen, että sain ajatuksen tasolla pienen ahaa-elämyksen (kroppaan, tai suoritustasolle tämä ei kyllä yltänyt). En ole koskaan oikeastaan ihan tiennyt mitä pitää tehdä laukannostossa. Siis oikeasti, on se laukka noussut joka tunnilla, mutta ei ehkä ihan tyylipuhtaasti. Nyt ymmärsin, että siis sisäpohkeella paine ulko-ohjaa vasten, asetus, puolipidäte ja sitten laukkapohkeet. Tehtiin yksi kaunis laukannosto! (Pitää osata riemuita pienestä).
Myös istunta sai kommentteja, en ole lonkasta kyllin rento enkä mene mukaan, päästä hevosta liikkumaan.
No, kuten risujen tasosta kuuluu, ei mennyt tämäkään kurssi ehkä ihan putkeen. Mutta kesäauringon loistaessa on vaikea olla kovin negis. Kyllä minä vielä tämän opin, vaikka siihen menisikin sitten miljoonagiljoona vuotta :) Oli kiva, kun kurssin ajan sai myös muuten olla hevosten kanssa, käydä vähän kävelemässä pellonreunassa, viedä laitumelle, harjailla. Oli enemmän aikaa vain olla, se on mukavaa. Melkein jo muisti, mikä se fiilis lapsena oli siinä tallihengailussa. Ihanaa! Ja lisää aurinkoa vaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti