Syksy saapuu

Ollaan lähdetty Jiin kanssa nyt kahtena viikonloppuna mökille - kummasti lähtee työasiat mielestä kun saa parisataa kilometriä etäisyyttä :) Viime viikolla tuntui siltä, että syksy on lähellä mutta nyt perjantaina kun saavuttiin oli kymmenen astetta vähemmän lämmintä, satoi, tuuli ja oli pimeä. Kyllä se syksy tulee, mutta sehän on vaan kiva!


Vietiin tänään vene syksyn viimeiselle ajolle ennen kuin nostettiin se talviteloille. Vesi oli jo matalalla, mutta maisemat edelleen upeat.


Hiljainen mökinkulma. En tiedä miksi tällaiset yksityiskohdat ovat niin tärkeitä, mutta tämä nurkka tuntui kotoisalta ensi näkymällä, vaikkei siellä kukaan ole pitkään aikaan taitanut asuakaan.


Kielonmarjat ovat kypsyneet...


...vaikka harakankellot vielä kukkivatkin. Jotain kesästä siis vielä viipyy.


Aitankulma. Mietin aina tällaisen sänkipellon nähtyäni, miten kivaa olisi omistaa hevonen ja painaa täyttä laukkaa pellon päästä päähän. Olen yrittänyt kärttää Jiiltä ponia, toistaiseksi turhaan. Höh :(


Syksy hiipii hakkuuaukeallekin. Lumoava paikka sekin.


Ja kuvaaja itte, mökkisaappaissa. Nää on mun mansikkasaappaat.


Otin varmaan ziljoonabiljoonaa kuvaa heinistä. Jii olisi halunnut jo mennä eteenpäin, tyttöystävä roikkui kuvaamassa korsia.


Tästä vuodesta ei taida tulla ruskavuotta, mutta upeita värejä löytyy silti yksittäin. Tässä hieno keltainen...

...ja punainen.


Veneennostokeikalla mietittiin saadaanko vettä niskaan. Ei saatu, mutta upeat pilvet!

Mutta kesä yrittää edelleen. Veneen noston, saunan, lounaan ja päiväunien jälkeen siirryttiin dramaattisista pilvistä melkein kesäiseen auringonpaisteeseen. Täytyy nauttia noistakin vielä kun voi. Mutta ihana, mieltävirkistävä viikonloppu kertakaikkiaan. Jee, syksy!

Esteitä!

Tein maanantain ratsastustunnilla mitä en ollut tehnyt varmaan vuoteen - hyppäsin esteitä! Olipahan hauskaa, kun hevonen alla oli ainakin ok menossa ja estekorkeudet eivät olleet vielä niin huimia, että olisi tätiä alkanut missään kohti ahdistaa.

Tehtiin alkuun semmoisia pikkuilkeitä tehtäviä, missä piti ensin mennä ravikavalettien yli ja sitten ottaa käynti, pysähtyä, käynti ja laukannosto kaikki kevyessä istunnassa ilman, että asento muuttuu. Yllättävän hankalaa, onneksi hevosen askel oli todella tasainen ja runko sopivan pyöreä, että siitä sai kivasti jaloilla otteen. Olin yllättynyt siitä, miten vakaalta kevyt istunta silti tuntui, vaikkei sitä olekaan tässä välillä käyttänyt juurikaan. Kuitenkin noissa siirtymissä huomasi, että kun pitää tehdä muutakin kuin vain matkustaa, alkaa selkä mennä helposti notkolle, pohje irrota ja ennen kaikkea yläkroppa työntyä eteenpäin jolloin tasapainon pito on vaikeaa. Lisää treeniä siis.

Mentiin kivasti yli kaikista kavaleteista, in-out-laukkasarjoista ja yksinäisistä esteistä, se mistä sain palautetta oli se, että jahtasin varsinkin pitkissä lähestymisissä hevosta liikaa. Hyvä että sanottiin, en ollut tajunnut edes tekeväni tuota. Tuli käsky ratsastaa hevonen sellaiseen liikkeeseen käännöksessä esteelle, että kun sen suoristaa linjalle voi olla jo "tekemättä mitään" (siis lähellä pollea, muttei enää ajaen). Kyllähän se paremmin meni niin. Jännää, miten sitä itse haluaa ratkaista nuo tehtävät vaikka heppahan sen oikeasti paremmin osaa monesti tehdä ja hermostuu vaan kun toinen sekoittaa. Kaikki esteet, joille huomasin jotenkin määrääväni meni heikommin kuin ne, joissa olin ihan tasaisesti ja tein päätökset vähintään 10 metriä ennen estettä.

Kiva tunti oli, mutta huomasin, että kun mentiin esteitä yksittäin niin kaikki oli hyvin ja sitten kun ne piti ratsastaa putkeen ratana niin yhtäkkiä alkoi jännittää. Ihmeellistä. Kyllä se siitä huolimatta hyvin sujui ja pointsit luottosuokille, joka kantoi kiltisti kaiken yli ja teki hommasta vielä tosi kivaa. Ens maanantaina pitäisi taas hypätä ja odotan sitä ihan innolla!

Isä

Minun isäni, +50 vee, aloitti viime kesänä urheilun oikein kunnolla, ensimmäista kertaa minun muistiini. Lähtötasosta ollaan nyt tultu huikea matka ja meidän perheen urheiluennätyksiäkin varmaan jo tavoitellaan (no ok, pikkuveljen triatlonhaaveet varmaan pitävät hänet ykkösenä, mutta isällä on hirveä kiri päällä). En tiedä mikä kaikki käynnisti tuon siirtymisen urheilun pariin, mutta voin nähdä sen päätöksen aiheuttamat positiiviset vaikutukset todella laajalti. Ja olen siitä ihan sanoinkuvaamattoman iloinen.

Eilen minun isäni juoksi puolimaran Espoon Rantamaratonilla siihen kahden tunnin pintaan, paremmin kuin mun tavoiteaikani kevään HCR:ssä olisi ollut jos olisin osallistunut. Mielettömän siistiä!

Isä, sä olet mun idoli! Kiitos siitä, että omalla esimerkilläsi kannustat koko muuta perhettä myös pysymään liikunnan parissa. Ja tietty siitä että olet.. no, kerrassaan upea :) Liikunnan iloa kotiin jatkossakin!

Esiintymisvaikeutta

Tänään oli iso tilaisuus, jossa jouduin puhumaan 120 ihmiselle. Ei mikään pitkä pätkä, noin 15 minuuttia, mutta jännitti silti älyttömästi etukäteen, jännitti älyttömästi puhuessa ja nyt puheen jälkeen yritän saada itselleni realistista kuvaa siitä, miten se meni. Siis ei sitä tavallista "olinpas mä kauhee"-meininkiä (vaikka se kieltämättä eka tuli päähän) vaan sellaista kuvaa, josta saisi jotain apuja tulevaisuuttakin varten :)

Sain ainakin kaikki asiat esitettyä ihan järkiperäisesti ulos ja selvästi asiakkaat saivat kiinni siitä mitä puhuin, koskapa tulivat itse kertomaan homman kiinnostavuudesta tilaisuuden jälkeen. En saanut argumentoitua läheskään kaikkia juttuja juuri niin kuin olin ajatellut, mutten jäätynyt sentään kokonaan. Silti yleisfiilis on jotenkin alavireinen, en tajua miten voi olla niin perfektionisti, että vaikka en pitkään aikaan ole isoille väkijoukoille puhunut niin silti olisi tuossa pitänyt olla valovoimainen ja innostava (se nimittäin realistisesti katsoen tuosta kyllä jäi puuttumaan, mä en ole luontainen esiintyjä tai luontainen myyjä) ja saada kaikki penkin laidalle huokailemaan miten hienosta tuotteesta olikaan kyse.

Mutta. Oon päättänyt, ettei tämä nyt vetele. Tää pitää ottaa nyt harjoitteluna ja tienä kohti parempaa esiintymistaitoa. Pitää varmaan vaan nyt ottaa asiakseen petrata tässäkin ja treenata ja treenata vaan rohkeasti. Ja olla itselleen armollinen tässä prosessin alkuvaiheessa.