Tänään oli iso tilaisuus, jossa jouduin puhumaan 120 ihmiselle. Ei mikään pitkä pätkä, noin 15 minuuttia, mutta jännitti silti älyttömästi etukäteen, jännitti älyttömästi puhuessa ja nyt puheen jälkeen yritän saada itselleni realistista kuvaa siitä, miten se meni. Siis ei sitä tavallista "olinpas mä kauhee"-meininkiä (vaikka se kieltämättä eka tuli päähän) vaan sellaista kuvaa, josta saisi jotain apuja tulevaisuuttakin varten :)
Sain ainakin kaikki asiat esitettyä ihan järkiperäisesti ulos ja selvästi asiakkaat saivat kiinni siitä mitä puhuin, koskapa tulivat itse kertomaan homman kiinnostavuudesta tilaisuuden jälkeen. En saanut argumentoitua läheskään kaikkia juttuja juuri niin kuin olin ajatellut, mutten jäätynyt sentään kokonaan. Silti yleisfiilis on jotenkin alavireinen, en tajua miten voi olla niin perfektionisti, että vaikka en pitkään aikaan ole isoille väkijoukoille puhunut niin silti olisi tuossa pitänyt olla valovoimainen ja innostava (se nimittäin realistisesti katsoen tuosta kyllä jäi puuttumaan, mä en ole luontainen esiintyjä tai luontainen myyjä) ja saada kaikki penkin laidalle huokailemaan miten hienosta tuotteesta olikaan kyse.
Mutta. Oon päättänyt, ettei tämä nyt vetele. Tää pitää ottaa nyt harjoitteluna ja tienä kohti parempaa esiintymistaitoa. Pitää varmaan vaan nyt ottaa asiakseen petrata tässäkin ja treenata ja treenata vaan rohkeasti. Ja olla itselleen armollinen tässä prosessin alkuvaiheessa.
2 kommenttia:
Armollisuutta ja harjottelua vaan kehiin! Noin isot yleisöt on kyllä haastavia, olisin itse varmaan tippunut kauhusta :), joten tosi hyvin varmasti vedit, jos jopa pystyit analysoimaan jälkikäteen, ettei ollut blackoutia ;). Esiintymisestä voi saada myös hirveitä kiksejä, joten eikun niitä tavoittelemaan :).
No, olin jo päässyt aika hyvään armollisuuteen ja järkeistämiseen tuossa. Sitten tuli tapahtuman palautteet, jotka oli ihan kilttejä juu, mutta jotenkin oli ankeaa nähdä mustaa valkoisella, että eihän se nyt todella mikään stellar esitys ollut. Mutta siitäkin on jo päästy yli ja hyvään harjoitteluajatteluun. Vielä mä kirjoitan tänne jonkin sellaisenkin tekstin, missä hehkutan sitä miten kivaa esiintyminen on. Se on tavoite!
Lähetä kommentti