Naksutinlenkkejä ja kevätaurinkoa

Ada tänään lauttasaaressa. Ekat kunnon kurakelit...

Miten ihanaa kun aurinko paistaa, on jo lämpimämpi ja koira on pysynyt hyvin terveenä! Elämä on paljon helpompaa, kun ei tarvitse ihan joka hetki olla ravaamassa koiran kanssa hissillä ylösalas. Tehtiin tilastoa viime viikolla ja saatiin päivälle silti 17 kpl pissejä (5 sisään, ei oltu ihan hereillä), joten meno on aika hurjaa silti. Mutta sekin tuntuu jo juhlalta, kun ajoittuu tasaisesti päivän mittaan. Toisaalta on kyllä hirveän helppoakin - meiltä on moneen kertaan kysytty mitä kaikkea koira on tuhonnut. Ei se mitään ole tuhonnut. Yksissä legginsseissä on reikä ja yhteen vastaostettuun hupparin hihaan osui Adan hampaat myös liian terävästi. Mutta muuten Ada on kiltisti tyytynyt silppuamaan sanomalehtipaperia ja talouspaperirullien hylsyjä sekä omia puruluitaan. En valita :)

Muutenkin moni asia menee koko ajan paremmaksi. Koulutuksessa olen pari viimeistä viikkoa ottanut tavoitteeksi paremman kontaktin. Nyt sujuu jo suht varmasti komento "katso" ulkonakin ja namia ei oteta lattialta ennen kuin on saatu lupa. Otin naksuttimen viime viikolla käyttöön ja olen oikeastaan tosi hämmästynyt miten paljon se on koulutusta helpottanut. Lenkeillä olen keskittynyt palkitsemaan näin alkuun vähän kaikesta, ts. vapaaehtoisesta kontaktista (seuraamisen alkeet on hanskassa) ja sitten naksutellut aina kun Ada huomaa jotain siinä uskossa, että joku päivä se vielä tulee hakemaan namia aina kun näkee jotain jännää. Tämä toimii jo ihmisten ja vähän tylsempien eläinten (lintujen, oravien jne.) kanssa, mutta koirat. Tuntuu, että koko koira menee kuuroksi noissa tilanteissa. Kiva, että se suhtautuu kaikkiin koiriin positiivisesti silti, mutta jossain kohti pitää koittaa kouluttaa sinkoilu pois :)

Villa Elfvik viime viikonloppuna. Kuva ei muuten ole niin hyvä, mutta tuo velmu ilme on niin taattua neitiä, että oli pakko ottaa se tähän :)

Lisäilonaihe on se, että Adalta sujuu niin hienosti autoilu nykyisin. Yritimme vähän aikaa pitää sitä takapenkillä, mutta siellä meno oli liian rauhatonta eikä koira missään vaiheessa esim. nukahtanut. Sitten kokeilimme pistää koiran omassa punkassaan takakonttiin - ja voilá, homma alkoi pelittää heti. Nyt se on ihan rauhassa, nukkuu punkassaan ja voimme viedä sen minne vaan, kunhan muistaa pitää pisutauot tunnin välein. Ollaan käyty Tampereella ja Lahdessa ja moneen kertaan penkomassa lähialueita, kuten Villa Elfikin aluetta ja Lauttasaaren rantaa. Tietty lähinurkatkin on kierretty moneen kertaan, samalla alueella yli 10 vuotta asuneena on ollut myös hauskaa huomata, että aika moni koirapolku on mennyt jotenkin ohi. Täällä on hienot koiranulkoilutusmaastot lähelläkin! Mulla on koiran aamuhoitovuoro ja nyt on ollut niin mukava kun on valoisassa saanut mennä rauhassa nuuskutellen, eikä kylmä ole ajanut heti kotiin.

Aika leikkisä tapaus se on :)

Ja kuvauksellinenkin, kun sille päälle sattuu :)

Yleensä neiti on myös superrohkea ja utelias, mutta jostain syystä nämä hanhet tänään sai vaatimaan syliinpääsyä. Siinä niitä sitten tuijotettiin pitkä tovi yhdessä. Hassu koira...

Mutta kerrassaan ihanaa koirailua on ollut taas!