Kaikkea se keksii...

Aika täyttä koiranelämää on ollut omistajillakin... Viisi viikkoa koirailua takana ja ihanaahan se on! Ja yllättävän työllistävää ja kokonaisvaltaista. Ihaninta on katsoa, millä vauhdilla koira kasvaa. Se on nyt yli tuplasti painavampi ja venähtänyt ensin jaloista, sitten kuonosta, sitten selästä ja sitten taas kuonosta. Välillä etupää on korkeampi, välillä takapää. Viime lauantaina pompsahti oikea korva oikeanlaiseksi pystylupaksi. Eilen niin teki vasenkin. Ada tuntuu kasvavan niin kohisten, että näinköhän se pentuaika menee ihan hujauksessa ohi ennen kuin siitä ehtii nauttia kylliksi?

Ekana päivänä oltiin näin pieniä...

Ja sitten toisaalta... Ihan kivaakin, että se kasvaa. Nyt on takana pari viikkoa virtsatietulehdusta ja aika paljon pissin siivoamista. Ihanaa, että lääkkeet purivat ja pakkaset vihdoin hellittivät ja nyt voidaan ulkoilla oikein sydämen kyllyydestä. Pentukurssia piti siirtää, kun antibioottien vuoksi rokotukset saadaan vasta ensi viikolla, reilun viikon myöhässä. Tässä vaiheessa jo huomaa, ettei koiran koulutus olekaan ihan niin järjestelmällistä ja täydellistä kuin etukäteen ajatteli ja itselleen lupasi. Pennun aktiivisuustaso on ihan huikea hereilläollessa ja omistajilla on välillä vähän vaikeuksia keksiä uutta, fiksua tekemistä toiselle hetkestä toiseen. Tai sit ollaan vaan saatu liian fiksu koira :) Oon yhtä aikaa iloinen ja kateellinen siitä, että koiran päivähoito on ollut koko ajan Jiin vastuulla.

Tällainen näky on omiaan saamaan omistajan vapisemaan. Ihastuksesta - kyllä. Ja ilme johtaa myös kuumeisiin telepatiayrityksiin, jotta selviäisi mitä se nyt aikoo tehdä :) Tämä on muuten Ada tänään. Aika iso tyttö jo!

Ja sitten osioon "kaikkea se keksii":

Nyt alkaa olla siinä siinä mahtuuko sängyn alle enää säilytyslaatikoiden päälle, mutta ennen tää oli paras paikka ikinä!

Punkkaa voi hyödyntää halutessaan myös näin...


Ja tää on pyyhkeiden oikeinkäyttöä meidän taloudessa...

Mutta on se vaan maailman ihanin koirankuonolainen! Minä ja Jii mietitään vaan päivät pitkät, että onko joskus ollut aikaa kun meillä ei ole ollut koiraa :) Mä odotan jo innolla sitä, että lumet tuosta vielä vähän sulaisi ja päästäisiin kunnolla painelemaan mökillä vapaana. Lenkkikaveria nyt pitää se vajaa vuosi vielä odottaa, mutta kävelylenkkejä ollaan jo kokeiltu - kivaa on!


On se hurjasti vaan kasvanut. Mä ostin sille fleece-nutun, joka oli sille 8-viikkoisena ihan liian iso, 9 -viikkoisena siitä piti leikata takaosa pois että mahtui ja 10-viikkoisena sen tarrat ei menneet enää kiinni ollenkaan. Money well spent :) Mutta kuitenkin: tähän Jiin ostamaan koiratakkiin on vielä vähän kasvunvaraa. Että ensi syksyä odotellessa :)