Tänään sain kammettua itseni pitkästä aikaa uintikurssille. Olen vedonnut Adan tulosta lähtien miloin flunssaan, milloin koiranhoitoon, milloin vetämättömyyteen ja Jii on saanut mennä yksin polskimaan. Mutta nyt sain vihdoin itseäni taas niskasta kiinni ja menin mukaan.
Ja mikä yllätys - viiden viikon tauon aikana oon jotenkin oppinut kroolaamaan. Ihan käsittämätöntä! Viimeksi se oli ihan kamalaa räpiköimistä, jossa meinasin hukkua joka hengitysyrityksellä. Ja nyt (vaikkei se ehkä kamalan nättiä ollutkaan) pystyin kuitenkin tekemään sitä 100 metriä putkeen. Hämmentävää! Tietoisesti en ole yhtään harjoitellut sitä tässä välissä, mutta selvästi aivot yhdistelevät asioita itsekseen.
Varsinaisesti tänään harjoiteltiin käännöksiä, ne tuntuivat aika vaikeilta vaikka joskus lapsena ne osasinkin. Nyt meni kloorivettä nenään ja suuntavaisto katosi. Mutta jos se korjaantuisi sitten vaikka tässä ensi kertaa odotellessa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti