Syksy, jälkeä ja esineruutua

 
Viikossa ehtii tapahtua paljon. Päästiin tokon alkeisluokalta valmennukseen, kun perjantai meni nappiin. Tein Adan kanssa pitkän aamulenkin ja käytiin Jiin kanssa viemässä Adaa tunniksi koirapuistoon just ennen treenejä ja johon oli eri keskittyminen kentällä. Tai kyllähän hurttiainen keskittyy muutenkin hyvin, mutta kun nyt ei ollut niitä kierroksia päällä jäi haukku ihan minimiin ja sitten emäntäkin pystyi keskittymään ohjaamiseen. Nyt sujui paikkamakuut, jättävät liikkeet (seisomisessa oli jotain häikkää, mutta me ollaankin harjoiteltu enemmän jättäviä niin että minä pakitan, nyt liikkeet tehtiin suoraan seuraamisesta eli sivulta, joten sille lienee ihan luonnollinen selitys) ja luoksetulo oli ripeä ja suora, yes! Ja oli tietty kiva kuulla, että ollaan sen verran advanced, että voidaan jatkaa seuraavalle tasolle. Käyttiskurssikin meni tosi hyvin, tehtiin ketjuttamista ja treenattiin ohituksia, hyvin meni (seuraavan aamun lenkillä tosin tuli taas hyvä herätys siihen, että kaikki mikä toimii kentällä ei toimi vielä arjessa, yritettiin ohittaa rähjäävä snautseri ja kyllä senkin luo olisi Adan mielestä pitänyt päästä).

Sunnuntaina mentiin treenaamaan jälkeä, väliä oli ollut varmaan melkein pari kuukautta. Mutta tauko tekee hyvää ja nyt kun tehtiin jäljet vuoron perään ja koirat odotteli autossa niin kierrokset pysyi hanskassa kun alettiin tekemään hommia. Aion jatkossakin tehdä niin, että en näytä Adalle sitä jäljen tekoa, se ei tarvitse oikeastaan lisävirtaa kun se jo valmiiksi tykkää niin paljon jäljestämisestä. Nyt sujui mutkat ja kulmat vaikka harvensin ekaa kertaa tamppausvanan erillisiksi askeleiksi (vahvistin kulmia kyllä vähän, myös namilla, varmuuden vuoksi). Ehkä varmistelin vähän liikaakiin, kun koira tuntui niin hyvältä. Hauskaa oli kun lähdin vetämään kolmatta jälkeä ja jouduimme ohittamaan kaksi koiraa, jotka riekkuivat Adan perään. Minä olin ihan monttu auki, kun Ada meni niistä ohi minua sitkeästi tillittäen, että en mä nyt noista jaksa välittää, mennään tekemään se jälki! Upeaa, että sen mielestä jäljestäminen on niin kivaa, että toiset koiratkin jäävät siinä kakkoseksi.

Tänään käytiin kokeilemassa esineruutua, joka oli sikäli jännä kokemus koska en mennessä tiennyt yhtään mistä koko esineruudussa oli kyse. Jos on muita yhtä aloittelijoita kuin minä, niin koira lähetetään 50x50 m tallottuun metsänpätkään, josta sen pitäisi hajuaistilla löytää ja noutaa 1-3 ihmisen hajuista esinettä. Hommahan oli älyttömän hauskaa heti kättelyssä ja vaikka meillä oli paljon aloittajakoiria mukana, näki miten kivaa koirilla oli ja miten virkaintoisina ne pusikkoon lähtivät. No joo, me aloittelijat keskityimme enemmän siihen, että koira ymmärtäisi idean ylipäätään, kokeneemmat näyttivät sitten parempaa esimerkkiä siitä, miten homma sujuu kun sen osaa. Ada oli niin fiiliksissä kettulelunsa löytymisestä kanervista, että veti niin monta kunniakierrosta täpöillä se suussaan, että koko ryhmä nauroi kippurassa. Eikä se tuonut sitä minulle asti, mutta jääköön jotain sitten seuraavaankin kertaan :)

Kävin vielä illalla ajamassa yhden jäljen, mutta harmillisesti olin tainnut tehdä sen jonkun kulkureitille, kun koira meni kertakaikkisen sekaisin ja lähti ihan väärään suuntaan. Näinhän minäkin kun otin silmän käteen, että ruoho oli vähän painunut, joten ohjaajan oma tyhmä vika. Tein vastoin periaatteitani ja kerrankin neuvoin koiraa oikeaan suuntaan ja loppujälki meni hienosti. Harmittaa ahnehtiminen, pitäisi aina katsoa ennen kuin alkaa tohottaa. Mutta koira tuntui olevan silti työstään ihan tyytyväinen ja koisaa nyt autuaana punkassaan. Huomenna jatkuu!