6.8.2009

Leffakooma

Äh, positiivisena pysyminen on merkittävästi helpompaa silloin kun ei ole niin paljon juttuja, joita pitäis tehdä... Kun mä aloitin tämän 10 peräkkäisen päivän positiivisuushaasteen, ajattelin että se on ihan Pollyannaa ja piece of nakki, mähän oon niin ratkaisukeskeinen ihminen että ei paremmasta väliä. Mutta vitsit on muuten vaikea olla positiivisena koko ajan niinkin pitkää pätkää. Kun aloitin viime lauantaina haasteen 5 päivän jälkeen uudestaan, pärjäsin maanantaihin asti - tiistai aamuna oli pakko aloittaa taas ja iltapäivällä uudelleen, kun tilastotiedeahdistus iski. Tajusin, etten ole tosi pitkään aikaan tehnyt enää asioita joissa en automaattisesti ole hyvä - nyt ottaa laskeminen tosi paljon voimille, sillä vaikken nyt mitenkään erityisen huono siinä ole niin erilaisten jakaumien tunnistaminen ja joidenkin piste-estimaattien tekeminen ei kyllä ole ihan luontaisintakaan. Ja tänään oli taas pakko aloittaa uudelleen.

Ja miten sitten oon käsitellyt näitä tunteita? Toooosi rakentavasti. Olen syönyt suklaata ja vetäytynyt leffakoomaan. Mä tykkään ihan hirveästi elokuvista, mutta jos lauantaina olis tentti ja töissäkin pitäisi saada pari juttua tehtyä, voi kuvitella että ajan voisi käyttää vähän hyödykkäämminkin kuin istumalla sohvalla vaan kaikki illat ja pelaamalla Facebookin Farmvilleä... Ja tuo suklaa ja muu mässy, en mä nyt valtavan paljon sitä oo syönyt, mutta selkeästi lohtutarkoituksessa - pakko vaan saada jotain sokeria napaan ettei ahdistaisi niin paljon. Ottaa koville tämä syksyyn siirtyminen, selvästi.

Yritän silti sitkeästi pitäytyä siellä positiivisuuden tiellä. Sen verran mussa on vielä insinööriä jäljellä, että ajattelen asiaa energiataseen kannalta. Jos huomio keskittyy koko ajan elämän negatiivisiin puoliin, sitä ei riitä niin paljon positiivisiin. Ja että en minä ketään muuta häiritse tällä negailullani paitsi itseäni. Mietin vaan edelleen, että miten ihmeessä ihmiset on viritetty niin, että itse pitää koko ajan olla sabotoimassa omaa elämää ja aiheuttamassa tällä non-stop valivalilla itselleen vaan lisää kurjuutta. Kun onnellinenkin voisi olla.

Mahtava paita, tosin myynnissä näemmä vain ulkomailla (täällä).

4.8.2009

Etsii vaan ei löydä

Huhhuh, sellaista settiä taas tänään, että...

Jos viimeksi olin ihan in luv suunnistuksen kanssa, tänään laji näytti kyllä vähän niitä synkempiä puoliaan... Melkein nauratti, kun kiukkusin pusikossa itsekseni miljoonatta kertaa, poljin jalkaa ja kiroilin. Ei siellä ollut ketään kuuntelemassa :)

Maasto oli tänään myös vihoviimeistä. Oli paljon synkmetsää, kuten eräs suunnistava kaverini sanoo - vanhaa kuusipusikkoa, josta pääsi läpi vaan kyynerpäätaktiikalla - melko kivulias operaatio ilman pitkähihaista paitaa.


Oli myös kunnon suota - mulasin kerran toisen jalan johonkin saviojaan ja kerran toisen jalan reittä myöten suonsilmäkkeeseen, joka olikin "vähän" syvempi kuin luulin. Pääsin lähtemään radalle vasta kuuden jälkeen ja metsä alkoi olla jo hiljaisempi siihen aikaan, olin ohi reitistä ja jouduin nykimään jalkaa hetken verran vedestä, ennen kuin pääsin irti. Meinasi iskeä jo pienimuotoinen paniikki, tosi epämiellyttävä tunne.

Lisäksi jos viimeksi rastit löytyivät helposti ja kivasti, tällä kertaa mulla oli ongelmia melkein jokaisen rastin kanssa. Kahden kanssa tuli lisäksi otettua oikein kunnon pummit, yli 20 min kumpainenkin. En vaan todellakaan tajunnut missä olin, tai lähinnä olin ihan varma että olin just siinä missä rastin piti olla - enkä sit kuitenkaan ollut. Pahimmillaan heitti useita satoja metrejä. Olin kuutosrastilla jo kertakaikkiaan luovuttamassa, kun olin jo 20 min kiertänyt samaa pusikkoa (ja se kuivunut kuusimetsä ei todella ole erityisen miellyttävää kierrettävää) eikä mikään tuntunut sujuvan. Onneksi pääsin yhden toisen tytön peesissä sitten rastille - tämä tuli jostain takaviistosta ja kulki noin vain suoraan sinne rastille. Mahtavaa!

En ole ikinä ollut metsikössä yhtä kauan kuin tänään, melkein 2 h. Rata oli edelleen sen 4 km - oon päättänyt, että ennen en mene B-radalle ennen kuin saan 2 aikaa C-radalta alle 1h 10 min. Kaipa se on vain luotettava siihen, että tämmöisiä päiviä tulee ja kehitystä tapahtuu kuitenkin jossain - ja naurettava iloisesti omille sekoiluilleen.

Must see in 2010



Joo! Tiedän, että ainakin meikäläisen on mahdotonta mennä tästä leffasta ohi. Mulla on ainakin 10 hyvää syytä:
  • Tim Burton (sedän leffat ovat mahtavia)
  • Upeannäköinen visuaalinen ilme
  • 3D-leffa (nämä jakaa mielipiteitä, mutta itse tykkäsin jo 6-vuotiaana Disneyworldissa ;)
  • Yksi lempitarinoista tuo Carroll-sedän kuvaelma
  • Mia Wasikowska (näytteli Sophieta In Therapy-sarjassa, jos se kenellekään on tuttu)
  • Johnny Depp
  • Johnny Depp
  • Johnny Depp
  • Johnny Depp
  • Johnny Depp
Selvää kuin pläkki? :D

(Ja sitten ihan asiaankuulumattomaan valitukseen: asteikolla 1-10 valitsen kympin ärsyttävyystasoksi noiden ko.leffan uusien Youtube-trailereiden kanssa. Ei saanut embedata, ei. Omahan se on markkinoijien häpeä, jos ei halua, että viraali toimii. Grh.)

3.8.2009

Ylämäki, alamäki, ylämäki, alamäki...

Lähdin illalla pikkulenkille testaamaan kuinka jalat kantavat työläisellä :)

Mietin vaan tätä omaa mielentilaani, sillä jostain mielenhäiriöstä kun jo alkulenkistä tuntui tosi pahalta ja väsyneeltä keksin lähteä juoksemaan läheistä maastolenkkiä - siis pelkkää ylä- ja alamäkeä. Lenkin pituus on kylttien mukaan 5,4 kilometriä ja vaikka se on lyhyempi kun se mun tavallinen lenksu, tuntui tämä reitti selkeästi raskaammalta. Ja kun olen jo itkenyt sitä, että vauhti on kehittynyt sen verran että tuo 6 km lenkki ei enää riitä kuin niille 30 minuutin lenkeille - eipä tartte laittaa kuin vähän mäkiä eteen niin vauhti hidastuu aika rajusti. 5,4 km juoksemiseen meni tasan 30 minuuttia. Hölköttelin siitä vielä kotiin ja juoksin rappusetkin ylös.

Sykkeet olivat varmaan sen verran korkealla koko lenkin, että voidaan kyllä sanoa tän olleen ihan kunnollinen VK-lenkki. Jaksoin kuitenkin juosta kaikki ylämäetkin, jopa sen ilkeän mäen joka on älyttömän jyrkkä alusta ja jatkuu iiiikuisuuden. Olin lievästi sanottuna ylpeä ittestäni!

89,40% - käsittämätöntä!

Oon tapani mukaan taas vähän myöhässä siitä mistä puhutaan, mutta ei anneta sen häiritä :)

Edward Gal ratsasti 26.7.2009 Hicksteadin kisoissa Kürin uuden maailmanennätyksen 89,40% - sinällään jo hieno suoritus. Mutta oikeasti - katsoin tän Youtube-videon melkein itku kurkussa. Miten voi olla hevonen noin kaunis ja hyväliikkeinen??



Nojoo, tästä päästäänkin näemmä sitten pienen Googletuksen jälkeen vähän syvempiin keskusteluihin Rollkurista, jota kyseinen Gal ilmeisesti käyttää. Ei olleet lainkaan kivoja ne videot, ei. Sanon silti, että tässä nimenomaisessa suorituksessa tuo hevonen on aivan ihana!

Mitähän menin tekemään?

Laitoin Facebookkiin jo, mutta täälläkin ehkä hyvä mainita. Kesäenergioissani yritin etsiä siis itselleni jotain kivaa kuntoilulajia, jossa tulisi tehtyä lihaskuntoa ja joka vaatisi riittävästi keskittymiskykyä, että tarjoaisi ainakin muutaman stressittömän hetken viikossa. Koska en juuri itämaisista uskonnoista perusta, karsiutuivat miettimäni tai chit, joogat ja kung fut pois heti kättelyssä. No, sitten bongasin lajin nimeltä savate, josta en ollut ikinä kuullutkaan mutta pienen kaveripiirigallupin jälkeen huomasin kahden kaverini kyllä kuulleen - ja innostuneen. Se on ranskalaista potkunyrkkeilyä - ainoa täysin eurooppalainen kamppailulaji ja ns. rituaalivapaa.

Sen verran järki jo takoi päässä, että jos syksylle pitää samaan viikkoon mahduttaa kuoro, suunnistus (no, ei sitä ole kuin lokakuulle), kaksi ratsastustuntia ja mahdollinen vuokratunti vielä päälle sekä jotain opiskelujakin ja kavereitakin olis tosi kiva nähdä (plus tietty pitäis tehdä ne työt, jotka turvaa elannon :), niin illat alkavatkin olla jo aika hyvin ohjelmoidut. Savatea ei ollut tarjolla aamuisin, joten jätin sen ajatuksen sitten vähän pettyneenä syrjään.

Ennen kuin bongasin, että hei - kuntosavatea (eli ei niin tekniikkaan vaan siis kuntoon keskittyvä tunti) on tarjolla myös aamuisin. En tiedä mikä mielenhäiriö tuli, mutta varasin nyt sitten peruskurssin, joka on kahtena aamuna klo 07 alkaen. Ahdistaa jo valmiiksi, mutta ei auta, nyt on jo ilmoittauduttu :) Pitänee siis alkaa kaiken muun hyvän lisäksi myös aamuihmiseksi, kotoa pitäisi lähteä viimeistään 6.20 että ehtii tunnille... O-ou.

Samalla energialla varasin pari kokeiluvuokratuntia sinne uudelle tallille viimeisellä hevosella, jolla siellä vielä oli tilaa. Sillä ei saa mennä kuin maastoon, mutta oikeastaan se on varmaan ihan hyväkin. Voin sitten opetella rauhassa sitä hevosen kanssa yhdessäoloa ja nauttia ihan pelkästä puuhastelusta.

2.8.2009

Elokuu

Viimeinen lomaviikko oli kyllä semmoista takkuamista, ettei mitään rajaa. Mistähän lie tullut väsy ja alakulo, pimenevistä illoistako? Aloitin tiistaina sellaisen 10 päivän positiivisuusharjoituksen - lauantaina oli pakko myöntää, että sääntöjä on rikottu niin pahasti, että lienee syytä aloittaa uudelleen.

Töihin meno tuntuu kuitenkin ihan hyvälle ajatukselle sinällään, sääli vaan ettei harrastamiselle jää samalla tavoin aikaa kuin nyt lomalla. Aika (vaiko ajattomuus?) on kyllä parasta! Eipä silti, on elokuussa ja lähestyvässä syksyssä monia ihaniakin asioita:
  • Syksyn värit! Alan jo kaivata vahvaa punaista, vahvaa keltaista, vahvoja ruskeita.
  • Voi työmatkapyöräillä
  • Kaikki mielenkiintoiset kurssit alkavat
  • Elämä palaa rytmiinsä kaikenmaailman löllöttelyn sijaan :)
  • Aika kuluu ja elämä muuttaa muotoaan. Kiva olla sitä seuraamassa!