Joo-o. Oon kyllä aikaisemminkin miettinyt, että tarttis varmaan tuolla kuntopuolella tehdä joskus jotain, mutta eilisellä tunnilla tuli siihen kyllä vahvistus. Ei riittänyt, että koko ratsastuskenttä lainehti vettä ja sitä satoi taivaasta iloisesti koko tunnin -> hevonen ei suostunut liikkumaan eteenpäin. Nyt päästiin tämänkertaiseen oivallukseen: tehoton istunta ja pohkeet + hevonen ei liiku -> koko paketti hajoaa. Siis oikeasti.
Kotoa kaatosateessa tallille lähtiessä ei tullut mieleen, että tunnista olisi tulossa jotenkin erityisen rankka. Vasta hevosen selässä tajusin kaksi olennaista asiaa: a) kroppa oli aivan jumissa viikonlopun intensiivikurssista ja b) hevosta ei olisi voinut kiinnostaa vähääkään olla siellä sateessa. Meitä tuli tunnille huimat kaksi ja kerrankin kun olisi ollut mahdollista repiä kunnon riemut ja ratsastaa tehokkaasti koko tunti, huomasin että kroppa ei vaan kertakaikkiaan suostunut yhteistyöhön.
Hevosen eteensaaminen oli ilman kannuksia (joita en jostain syystä koskaan älyä ottaa kotoa mukaan) muutenkin kova homma ja kun yritti ottaa ohjista edes sen vertaa, että olisi suoristanut, hyytyi askel välittömästi. Siinä sitten istuin koko tunnin en suinkaan keskellä vaan vähän avotaivutusmaisesti siellä sisäpuolella (hevonen vaan siis ei mennyt avotaivotusta). Ja vaikka koko tunnin yritin itselleni hokea, että ”nyt istut keskellä, pidät ulkoa vastaan ja annat pohkeita” – niin mitä itseasiassa pystyin tekemään oli istua siellä sisäpuolella, paukuttamaan epämääräisesti pohkeilla, jotka heilui kuin kellon heilurit eessuntaas ja roikkumaan – taas kerran – sisäohjassa. I’ve learned nothing.
Vaikka ajatuksen tasolla ymmärsin, että kropan pitäisi tehdä ihan eri juttuja, tuntui musta ensimmäistä kertaa siltä, että oikeasti en vaan saanut jalkoja tai muuta kroppaa tottelemaan. Todistettavasti olen samaisella hevosella mennyt ihan kivastikin, siksi tappio tuntui vielä pahemmalta. Tälle kunnolle on pakko tehdä jotain!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti