Toisella niistä talleista, jolla nykyisin ratsastan, tehtiin ratsastajan itsearviointi kevään aikana, piti siis erilaisia osa-alueita analysoida ja kirjoittaa ylös. Opettaja kommentoi tähän sitten (muutamalla rivillä tosin vaan, mutta kuitenkin) oman näkemyksensä seuraavan kauden tärkeimmistä kehityskohteista. Pisti kyllä miettimään asioita ihan ohi tämän tavanomaisen ”voi vitsi kun en sitäkään osaa”-marmatuksen sijaan (joo, se ei johda mihinkään, kokeiltu on, mutta silti aina tunnin jälkeen keskustellessa muiden ryhmäläisten kanssa siihen palaa... oppis vaan olemaan vaikka hiljaa).
Jotta oppisin joskus tiivistämään, tässä TOP3 ongelmakohdat:
1. Istunnan tasapaino ei ole kohdallaan, kallistun helposti sisällepäin ja vatsalihakset ei pidä kunnolla vastaan. Ryhdistä en edes aloita.
2. En näytä vieläkään ymmärtävän mitä varten ne pohkeet ovat... Siis oikeasti, miten ajetaan pohkeilla hevosta eteen ilman että vaan ajetaan?
3. Liian pitkät ohjat, liian staattinen käsi. Enough said, ei kivaa pollelle.
Ja sitten on näemmä pakko lisätä vielä pari kohtaa liittyen enemmänkin oppimiseen:
4. Mun pitää ensin ymmärtää ”fyysisesti”, mitä yritän tehdä. Siksi en pysty oikeasti suorittamaan tiettyjä asioita, ennen kuin olen mennyt hevosella, joka on ne tehnyt syystä tai toisesta -> muodostuu ainakin joku perstuntuma.
5. Ihan aikuisten oikeasti en useimmiten hahmota, mitä se hevonen tekee siellä alla. Muut tuntuvat ainakin puheiden perusteella käsittävän heti, että hevosella on lapa edessä tai ne eivät kulje suorana, minä tarvitsen tähän peiliä tai opettajaa.
Itsearviointiin kuuluu myös TOP3 positiivisten puolien esittely, vaikka niiden kaivaminen tuntuukin tässä turhautumistilassa olevan äärimmäisen vaikeaa. Nämä ei nyt mene vielä loistavasti, mutta sentään paremmin kuin aikaisemmin:
1. Olen ymmärtänyt ulko-ohjan merkityksen (vaikka sen tasaisena pito onkin liian pitkillä ohjilla mission impossible J )
2. Hahmotan paremmin, että minulla on kaksi erillistä kättä ja kaksi erillistä jalkaa, jotka (toden totta!) pystyvät tekemään erilaisia asioita samaan aikaan, vaikka se tällaiselle koordinaatiovammaiselle onkin vaikeaa.
3. Pohkeiden paikka on parantunut, se ei ole enää aivan hevosen kainalossa vaan saattaa jopa hetkittäin löytyä oikealta paikalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti