Viimeinen kevätkauden tunti toisellakin tallilla. Sain ratsuksi mukavan suomenhevostamman, joka oli käynyt viikonloppuna vähän kisailemassakin tuntsamestaruuksissa. Kuvatodisteita :)
En tiedä mitä kaikkea olivat kisoissa puuhanneet, mutta yleensä tammaa joutuu puolisen tuntia vääntämään ja kääntämään, ennen kuin voidaan keskustella tasapainosta, peräänannosta ja siitä että nyt ei kaahata kun liikutaan kunnolla. Nyt tamma oli heti alkuraveista peräänannossa ja ratsi vähän hölmönä selässä, että ai näin helppoa tää nyt sitten olikin. Eniten ongelmia oli pohkeiden läpisaamisessa vasempaan kierrokseen, siinä se helposti jäi punkemaan sisäpohjetta vastaan ja nousemaan pois peräänannosta. Mutta jahka pohkeet sai läpi, ei ollut huolenhäivää, pystyi vain nauttimaan menosta.
Opettaja neuvoi alkuun pitämään reippaampaa tempoa, että takaosan saisi toimintaan kunnolla, tamma taas olisi alkuun halunnut hissutella. Tehtiin alkuverryttelyä laukassa, mikä sai pollen mukavasti lämpenemään ja hetkellisesti kadotin peräänannon kaahaukseen. Tässä kuitenkin viimeistään hoksasi niiden pohkeiden merkityksen, joten ei se nyt ihan hukkaan mennyt kuitenkaan. Sitten tehtiin sulkutaivutusta käynnissä ja ravissa, oikeaan meni huomattavasti mukavammin kuin vasempaan. Taas se sama vasemman sisäpohkeen läpiratsastus ;) Tehtiin aina ennen pitkää sivua pieni voltti ja joka kerran kuin sai sisäpohkeen läpi, taivutus meni kuin unelma ja tahdissa, ratsastajakin pystyi rentoutumaan ja kaikki oli kivaa. Ja kun se ei mennyt läpi, riideltiin koko pitkä sivu... Pakarat tuppasivat jännittymään koko ajan ja opettajan siitä huomauttaessa alkoi jo naurattaa. Miten vaikeaa on pysytellä rentona.
Loppuravien aikana kentällä pari hevosta laukkasi, joten ei menty ihan niin rauhassa kuin olisin toivonut. Tamma oli kuitenkin niin superhyvä koko tunnin, ettei tätä kevättä kyllä paljon paremmin olisi voinut lopettaa. Ensi keskiviikkona käynkin kokeilemassa uutta tallia, katsotaan kuinka sen suhteen sujuu. Ainakin jotain jännää tällä ratsastusrintamallakin!
5 kommenttia:
Oi - tiedän tamman (ei minusta mikään maailman helpoin saada peräänantoon...), joten tunti on varmaan ollut ihan huippu, kuulosti että meni ihan täydellisesti! Ja kiva kuulla, että on ollut kisaamassakin, että kuvan yhdistelmä toimii :).
Joo, tammuli on normaalisti hyvin erilainen - ei mahdoton, muttei helppokaan. Vetoan edelleen siihen, että ovat tehneet varmaan urakalla taivuttelua kisoissa, kun tuntuma oli heti alkuun niin erilainen.
Ja edelleen tosi hassua, että tätä lukee myös joku joka tuntee nuo pollet ;)
...Ja tosi hassua lukea blogia jonka kirjoittaja käy tutulla tallilla ratsastamassa! Tekee melkein mieli kysellä, että mitä kuuluu sille ja sille hepalle, tai sille yhdelle, vakkarille, sille pv-tammalle, jolla on valkoista naamassa ja korvat luimussa ;). Hassua :).
:D
Luimutammalle kuuluu hyvää, oli talvella tosi hienossa kunnossa. Lumien sulettua toinen takajalka alkoi vaivata, mutta on taas kortisonipiikin jälkeen hyvänä. Eikä edes kevään kiimasta selvittyään luimi niin kovasti ;) On myös yksi mun lemppareista!
Pieni pukkiruuna myytiin, on kesän vielä ja lähtee sitten uudelle omistajalle. Tallille on tulossa pari uutta hevosta, kun muitakin vanhempia on lähdössä eläkkeelle. Syksyllä on varmaan vähän eri kokoonpano sitten. Sekin on hassua. Kai sitä täytyy muutokseen vaan totutella..
Kiitos päivityksestä :).
Lähetä kommentti