1.2.2011

Veivaa, veivaa

Eilen taas ratsastustunnilla pistettiin menemään, tosin ei niin hyvin kuin tämän vuoden puolella muuten. Menin taas nuorella suokkiurholla, joka toimii siis kuin ihmisen ajatus paitsi että sitä huomaa ajattelevansa ulos kun pitäisikin ajatella sisään. Turhautumista varmaan puolin ja toisin. Pojalla oli myös viehättävä tapa alkaa heiluttaa itse päätä, jos ratsi heilutti kättä - sen tajuaminen veikin sitten melkein koko tunnin. On upeaa, että on hevonen joka (nuoruutensa vuoksi) ei anna mitään anteeksi vaan tekee just niin kuin pyydät. Mutta olisin kyllä tarttenut varapään ja varakropan tätä tuntia varten. Vasta lopputunnista ope sanoi, että nyt et liikuta kättä ollenkaan ja sittenhän rupesi toimimaan.

Tunnin aiheena oli siirtyminen ja istunta, tuntui että pojulla oli niin korkea askel että kaikki siirtymiset raviin muussasi sisuskalut ja teki vaikeaksi tasapainottaa. Jotkut sujuivat unelmasti, mutta jos istunta lähti heilumaan oli esim. laukasta raviin siirtyminen tosi vaikea tehdä tasaisesti. Sain muutenkin kuulla paljon siitä, että käsi lähtee liian ylös ja ohja ei ole tasainen. Lisäksi ylävartalo kippasi ja katse oli liian alas. Niin, ja polvi lähti nousemaan ja pakarat eivät pysyneet siirtymisessä rentoina. Enkä antanut pohjetta siirtymisessä. Joo, ihan kauheen moni ei mennyt putkeen ja opekin huomasi... Joskus näin.

Ruunasta täytyy ensi kerralle muistaa, että se on paljon jäykempi oikeaan kierrokseen ja että ei saa ylitaivuttaa kaulaa siihen suuntaan ja että pitää yrittää saada jo alkutunnista oikea pohje molempiin kierroksiin paremmin läpi. Nyt varsinkin siis oikeaan kierrokseen se punki pohjetta vastaan.

Sitten vielä (ja toivon, että tästä ei tuu nyt sellainen vahingonilofiilis - tää on pohdintaa vaan) se sama ruuna jolta sinkosin alas joulukuussa oli taas meidän tunnilla, nyt paremmalla ratsastajalla. Ja se oli samalla tavalla kiukkusika laukan suhteen kuin mullekin (tää onneksi pysyi selässä). Mutta oli jotenkin huojentavaa silti tietää, että se en ollut vaan minä, joka silloin töpeksin, että hevonen itse keräsi painetta jostain (jos se olis tamma, sanoisin että sillä oli kova PMS...) ja käyttäytyi ihan sikamaisesti muillekin. Oli kamalan lannistavaa luulla, että olin planeetan ainoa joka sen tuohon tilaan sai, nyt sen sijaan on kohtalotovereita.

Ei kommentteja: