Silkkaa sikailua?

Eilinen ratsastustunti oli kyllä taas jotain niin mielenkiintoista, että. Ei tämä laji ainakaan liian helpolla jaa sitä fiilistä, että vitsit kun tää sujuu. Kesän jälkeen palasin vanhalle tallille ja sain lempparitamman - asiat siis periaatteessa hyvin.

Vaan heti kun kiipesi selkään tajusin kesän toisen tallin huippuhevoskokemuksista, että tää hevonen ei liiku itse eteenpäin yhtään. Enkä näemmä edelleenkään osaa ratsastaa eteenpäin tuollaista pohkeille äärimmäisen hidasta yksilöä vaan sain sellaisen tappelun aikaiseksi, että sitä kesti koko tunnin ja tuntui varmaan pahalta hevosestakin (ratsi paukuttaa pohkeella sen kun kerkiää ja nappaa raipalla). Musta ainakin tuntui. En ollut muistanut kannuksiakaan ottaa mukaan, mikä oli tyhmää koska juuri tuolla hevosella se kannus olisi varmasti satabiljoonaa kertaa parempi kuin pohkeen ylenmääräinen käyttö. Pitää ottaa syksylle tavoitteeksi hevosen herkistäminen. Se on selvästi taitolaji, joka ei ihan vielä ole näpeissä...

Tehtiin ihan perusratsastusta, mutta kun hevonen ei taipunut mihinkään (en tiedä oliko vain kesän jälkeen jäykkä vai mikä oli, mutta kulki vasempaan lapa koko ajan sisään kääntyneenä eikä suostunut siitä paketista hievahtamaan) eikä liikkumaan (ope sanoi, että se pitää ottaa yöksi sisään näemmä, ilmeisesti laitsalla väsyttää itseään liika), ei päässyt itsekään oikein ratsastamaan huolellisesti mitään. Laukastakin saatiin tappelu, jossa en vieläkään tiedä, että olisiko pitänyt suuttua vai oliko hevonen niin jäykkä että sen laukkakin oli jotenkin selästä ihan tönkköä ettei se vaan oikeasti pystynyt yhtään siinä asettumaan pudottamatta raville. Oliko se siis sikailua vai ei?

Mutta pistetään tämä harjoittelun piikkiin. Kiva oli silti tulla takaisin tälle tallille, kolme uutta näpsäkän näköistä hevosta joten eiköhän se tästä. Vakiotunti vaihtui joten ensi viikolla näen minkälaisessa ryhmässä tänä vuonna ratsastelen.

Tänään oli ihan urheilupäivä - pyöräilin töihin sen yhteensä 22 km, kävelin 7 km kaverin kanssa ja illalla vielä Jiin kanssa uimaan 500 m. Kyllä tuo puoli kilsaakin jo ihan tuntui tämän jälkeen. Ratsastustunnin jälkeen olin jo aamusta ihan jäykkänä, lonkan koukistajat ja takareidet ihan jumissa. Tänään vois vaikka vähän venytellä :D

Kesäilta Lauttasaaressa

Syksykin on ihan kivaa, ei siinä mitään, mutta kyllä nämä viimeiset kunnon kesän hetket haluaa myös tallentaa jonnekin tuonne takaraivoon talven kylmiä hetkiä varten. Käytiin kävelemässä Lauttasaaren rantaa ihanassa auringonlaskussa ja kyllä teki hyvää rankan duunipäivän jälkeen.


Larun rantaviiva on vähän petollinen. Sitä ajattelee, että ei se nyt niiiin pitkä ole. On se. Sai hyvän väsyn päälle kyllä ihan pelkällä leppoisalla kävelyllä. Mutta oli tosi kaunista - Ihana, ihana kesä!

Pyöräilyä ja uintia

Työmatkapyöräily on ottanut kipinää ja olen jaksanut polkea melkein joka päivä töihin, myös tänään vaikka satoi. Matka ei ole oikeastaan tuntunut kovinkaan paljon helpommalta, mutta matkan tuttuus helpottaa sentään jonkin verran, tietää ettei mäki jatku ikuisuuksiin ja että tässä kohtaa kannattaa mennä vähän matalammalla vaihteella. Viikonlopun jälkeen pyöräily oli selvästi kevyempää, ilmeisesti en osaa vielä syödä tarpeeksi hyvin, että energiat täyttyisivät oikealla tavalla tähän päivittäiseen liikuntaan.

Töissä on onneksi hyvät suihkut ja myös erittäin näppärä kuivauskaappi vaatteille, joka ainakin pelasti tänään kun läpimärkänä tallustelin töihin. Lähtiessä oli kiva saada kuivaa päälle.

Lisäksi käytiin eilen Jiin kanssa uimassa, vedin ehkä noin puoli kilometriä rintauinnilla ja sekin tuntui aika paljolta. Ilmeisesti mennään huomenna taas, joten eiköhän sekin ala helpottua. Ollaan ilmoittauduttu kuukauden päästä alkavalle lyhyelle rintauinnin tekniikkakurssille, joten ehkä tuo tekniikkakin siitä hioutuu.

Lisäksi ratsastuksenopettaja kannusti tänään osallistumaan Suomen Ratsastajainliiton kuntoremonttikisaan, missä testataan lihaskunnon ja venyvyyden kehittymistä puolen vuoden aikana. Osallistun, jos kehtaan mennä opelle näyttämään, miten onneton lihaskunto mulla on. Vaikka tän päiväisen ratsastuksen jälkeen se ei kyllä liene mikään yllätys - mutta siitä lisää joskus toiste. Nyt on pakko mennä nukkumaan, pyöräily väsyttää!

Kökkö polvi

Voiko olla niin, että polvet ei kestä pyöräilyä? Oikea polvi tuntuu vähän turvonneelta ja kipeältä kun sen taivuttaa. Kosketusherkkäkin on joissain kohdissa. Outoa.

Joku roti sentään

Maanantaina alkoi työt ja taas tuntuu kuin koko kesä olisi mennyt. En sitten tehnyt kesällä mitään, ehkä ihan hyvä niin. Tekemättömyyskin, semmoinen kellottomuus että menee vaan ja syö kun on nälkä ja nukkuu jos väsyttää on kai ihan hyväksi ihmiselle, vaikkei nyt saanutkaan sitten kirjoitettua blogia tai tehtyä kaikkia niitä rästihommia, joita oli ajatellut.

Kunnon suhteen kuitenkin vähän ottaa pattiin, koska edellisen kerran kävin juoksemassa Naisten kympillä ja suunnistamassa Venloissa, sen jälkeen en olekaan tehnyt kuin satunnaisesti ratsastellut (enemmän kyllä kuin on blogiin asti ennättänyt tekstiksi). Mutta nyt on ryhdistymisen aika - ilmeisesti - koska työkaveri haastoi sen mätämunaluuseriksi, joka ei selviäisi tänään töihin pyörällä. Nukuin pommiin (taas, sama kävi eilenkin) ja ehdin jo miettiä, etten kuitenkaan lähtisi. Sen verran haastemieltä kuitenkin oli, että lähdin - kun olin kerran edellisenä päivänä käynyt oikein pyörälaukunkin ostamassa. Oli kyllä hyvä ostos, kiva pyöräillä niin ettei selkä ole koko ajan ihan märkä.

Sen verran kunto oli alhaalla, että aika rauhaksiin joutui polkemaan ja reittikin oli vähän hukassa, mutta perille päästiin ja ihan hyvä olo kyllä oli. Työmatka on vain 11,1 km joten ihan huimia päiväkilometrejä ei tule, vaikka tämän ottaisi tavaksikin. Aikaa meni tänään vähän vajaa 40 min, katsotaan josko se siitä vähän kutistuisi.

Lontoostapäivää!

Käytiin poikaystävän kanssa Lontoossa viikon pyrähdyksellä, upea reissu! Ehdittiin nähdä kaikki Lontoon perusnähtävyydet, käydä Jack the Ripper-tourilla, musikaalissa ja sitten käveltiin, käveltiin, käveltiin. Kilometrejä kertyi ekana päivänä 15,5; sitten 9,9, kolmantena 14,71 ja neljäntenä 19,6 km. Sitten iski turistiväsy ja seuraavana saatiin kasaan vain 5,6 ja röhnättiin hotellissa. Vikana päivänä sentään plakkariin kertyi vielä 15,7 km, joten jalat oli aika jökissä kun pääsi vihdoin kotiin (koska tämä älypäähän ei lomalla venyttele, jos ei kerran arkenakaan).

Vaikka kaupunki oli upea ja siellä oli hirveästi nähtävää, tykkäsin silti kaikista eniten Lontoon ja lähiseudun puistoista..

hautausmaista (yes, creepy - I know)
ja tietty erilaisista eläimistä :)

Olihan siellä Buckingham Palacen edessä joku vahdinvaihtokin, mutta sen lisäksi siellä oli...

Heppoja! Paljon ihania heppoja! Tässä kuvassa on jotain ihanan söpöä kun tuo pikkutyttö haluaa taputtaa aluetta vahtinutta hevosta.


Ennen kaikkea jään kuitenkin ikävöimään Pret A Manger -ketjua, jossa kaikki ruoat tehdään lähellä tuotetuista raaka-aineista ilman lisäaineita, saman päivän aikana. Käytettiin ketjun eri pisteitä melkein joka aamu- ja välipalalla ja näitä kuivattuja mangosiivuja piti roudata jopa matkalaukussa kotiin kun olivat niin nameja. Ärsyttää, että melkein kaikessa suomalaisessa kuivahedelmässä on käytetty rikkidioksidia. Eron todella maistoi, vaikka siivut vähän ulkonäöllisesti ja säilyvyyden osalta kärsivätkin. Tällaista myös meille!

Hikitunti

Ratsastamassa taas, tällä kertaa oikea opettaja ilmeisesti oli palannut kesälomaltaan ja tunnilla oli ihan eri meininki kuin ennen. Menin sillä samalla nuorella, valtavalla ruunalla kuin viimekin tunnilla - tästä voisi tulkita, että tallilla menee hevoset yleensä kaksi kertaa peräkkäin samalle, vaikkei tästä erikseen ole mitään sanottukaan.

Tunnin aihe oli edelleen pohkeenväistö, joka sujuikin jo tosi mallikkaasti ja tasaisesti ja sain hyviä vinkkejä esim. tahdin ylläpitoon. Hevosen ongelma väistössä oli edelleen se, että se ei suostunut asettumaan oikein, vaan jos vaati asettumista, se lähti jo perä edellä etenemään. Tyydyin siis siihen, että kaula oli mitenkuten suora (samaa kiemurtelua kuin viimeksi oli tässäkin havaittavissa, mutta kun hevonen on nuori ja muutenkin kaulastaan notkea ajattelin, että antaa olla kunhan sen saa rungostaan suorana ja etuosa edellä väistämään. Olin kyllä itsekin tyytyväinen suoritukseen, varsinkin kun opettajan neuvosta älysin löysätä sisäohjasta, jolloin heppa alkoi kulkea paljon rennompana. On se vaan ihme juttu, miten tuollaiset "pikkuasiat" (tai siltä tuntuvat jutut) voi vaikuttaa niin älyttömästi koko suoritukseen.

Tälläkin tunnilla ärsytti kuitenkin se, että nyt tunnilla oli mukana irtotuntilainen, joka ei pysynyt kyydissä yhtään vaan seisoi melkein koko tunnin aina jonkun edessä. Oli keskityttävä siihen, että yhtäkkiä edessä oleva hevonen saattoi pysähtyä tai kääntyä suoraan eteen vaikka tuli laukassa ihan selkeästi uralla. Ja opettajan aika meni tähän vähän liialta osin. Hevonen oli kiva, tehtävässä oli paljon mihin pystyi keskittymään ja silti tuollaiset asiat jäävät kaivelemaan.

No, nyt pieni kesälomabreikki, ehkä se tekee ihmeitä tuonkin tallin suhteen.