Töttöröö!

Ihanaa kun tulee vähän pakkasta ja hepat menee taas ihan sekoboltseiksi ;)

Viime perjantain tunnilla menin taas kiltillä suomiruunalla, samalla jolla viimeksikin - tosin nyt oli satulakin selässä (olen todennut, että kaikki yli -15C tunnit on parempi mennä ilman satulaa, koska silloin ei ole mitään paleluongelmia). Tunnin teemana oli avotaivutus, ja sitä kohti työstettiin hevosia ensin kahdella pääty-ympyrällä, josta tehtiin pieniä kahdeksikkomaisia volttikäännöksiä tarkoituksena siis saada hevoset kunnolla taipumaan.

Ruuna on ihana, mutta vitsit miten epätasainen (tai siis mä ratsastan sen sellaiseksi...). Ja alkaa häseltää heti jos ei ymmärrä, mitä avut tarkoittaa (tai niitä on liian vähän). Osaan saada sen hetkellisesti rennoksi ja kivaksi, mutta unohdan ratsastaa tarpeeksi pienillä avuilla, itse rentona ja koko ajan vaikuttaen (ilmeisesti osaan käyttää joko isoja apuja usein tai sitten en ollenkaan?). Mutta heti kun ruuna alkaa säheltää, mäkin ahdistun ja otan aika kovaa suusta sen vauhdin pois. Ja sitten se alkaa kulkea (jos suostuu rauhoittumaan) löysänä ilman selkää. Ja se on niiin nopea kaikelle tuolle, reagoi heti ja mä taas reagoin piiiitkällä viiveellä. Ja tajuan usein vasta puoli kierrosta jälkeenpäin, että niin, taisin puristaa reisillä tuossa ja siksi se taas lähti.

Loppuun tehtiin vielä kunnolla avotaivutuksia pitkillä sivuilla ja siinä huomasi, että ruunalle ei ole mitenkään vaikeaa se itse liike. Vaikeaa on nimenomaan vauhdin, tasaisuuden ja kokoamisen hallinta, se että se kulkisi rauhassa avuilla läpi liikkeen eikä niin (kuin nyt mentiin), että se kaahaa liikkeen kyllä taipuneena, mutta silti antamatta apuja läpi. Saatiin itse liikkeestä kehuja, mutta olihan säheltämistä...

Ruuna on samaan aikaan sekä älyttömän hyvä että turhauttava ratsu. Toisaalta ärsyttää, etten saa sitä mitenkään kunnolla kulkemaan, vaikka yritetty on. Mutta siltä oppii ihan hirveästi ja se on todella sympaattinen tapaus esim. boksissa, jossa tuijottelee ystävällisesti ja tulee lähelle uteliaana. Sen käytökseen on ratsastettaessakin aina syy ja sillä voi opetella apujen nopeutta - sitä, että pitää muistaa myös päästää irti kun on apua käyttänyt. Mutta vitsit, että olen siinä huono. No, harjoitusta lisää, ei se muulla taida parantua.

Loppuun vielä kuva-arvoitus. Ei, ei se ole photoshopattu (vaikka nuo tarhan narut olisin halunnut kyllä poistaa kuvasta, mutta mun kone on vuodelta 2000 and it can't handle photoshop, oh no). Polle vaan tykkää kuulemma tehdä tuolleen...Vaikka minusta tuossa kyllä yritettiin saada kuvaajan huomiota. Linssilude.