Pilkkuja ja Pasilaa!

Meillä on yksi tällainen pilkullinen hoidossa. Aika pieni vielä, mutta sitäkin energisempi :) Jii sitä pääsee enemmän hoitelemaan (meikä on lietsussa lauantain), mikä ehkä on ihan hyvä, koska melko ankara koirakuume saattaisi ehkä kallistua pahemmaksi jos tällaista joutuu liian paljon tuijottelemaan...

Tällä viikolla oli taas tarinan tuottaminen kirjoituskurssia ajatellen melkein mahdoton suoritus. Yömyöhään meni ja varmaan ilman edellistä Pasilan jaksoa ei olisi syntynyt. Mua nauratti kyllä makeasti kaikki kirjailijanalut ja kirjoittamiseen liittyvä ah niin tuttu mutta tuskallinen fiilis, samoja tunteita kun oli itse läpikäynyt saman illan aikana :)

Eli eikun Ylen Areenaan Katsomaan Pasilan 3.tuotantokauden 2. jakso Pöysti prosaistina.

Kroolia, toinen otto

Jouduin lähtemään tänään aikaisin töistä taloyhtiön asioiden vuoksi. Kolme varttia eri rapuissa kierrettyäni homma oli siinä ja yhtäkkiä tajusin että kello ei ollut edes kolmea ja mulla oli vapaata. Jii sanoi joskus, että uimahallissa on tosi tyhjää kolmesta neljään, joten päätin mennä ottamaan eilisestä hampaankoloon jäänyttä kroolia niskasta kiinni.

Oli tosi kiva uida kun uimahalli kerrankin oli hiljainen, sain ekaksi 20 minuutiksi ihan oman radan, puoli neljältä alkoi taas tulla enemmän ihmisiä sinnekin. Uin alkuun 200 m pelkkää rintaa ja sitten 200 m selkää kun kerrankin mahtui kunnolla menemään. Tämän jälkeen otin sellaista sekamelskaa, jossa kokeilin joko kroolin potkua tai käsiliikkeitä (hengitys oli vielä liian vaikeaa, joten sen jätin suosiolla väliin) kunnes happi loppui. Yhteensä tuli 1500 m uintia tässä rytäkässä, olin tosi tyytyväinen. Krooli taisi kyllä voittaa tämänkin erän koska hengitys alkoi aina ahdistaa ja sitten meni sompaamiseksi. Mutta sain sentään vähän kiinni käsitekniikasta, tai ainakin siitä että vähän tarttis veden alla kauhoakin, jotta pääsee etenemään.

Ja vesi itsessään tuntui jo ihan kivalta, sekin on työvoitto!

Ekat kroolit

Mä oon edelleen jakomielitautinen tuon uinnin suhteen. Joka toinen kerta se on ylikivaa ja tuntuu siltä, että oppii hurjasti. Ja joka toinen kerta on just tällaista kun tänään, kun mikään ei suju ja kramppaa ja vetää vettä keuhkoon ja ei osaa sitäkään, minkä edellisellä kerralla just sai kalloon taottua.

Minähän en oo ikinä kroolia osannut ja kuten jossain aikaisemmassa postauksessa mainitsinkin, niin mulla on selviä päänsisäisiä ongelmia uimiseen kuuluvan hengittämättömyyden kanssa. Paniikki iskee heti kun pää on vedessä ja aivot keksii että ne tarttee happea justhetinyteikäkohta. Viime kerrasta en tainnut kirjoittaakaan, silloin tehtiin taas sitä karseaa veteen totutteluharjoitusta, jossa syvässä päässä pitäisi puhaltaa ilmat pois keuhkosta ja vajota pohjaan. Mun aivot on sitä mieltä, että toi nyt on tyhmintä, mitä ihminen voi itselleen tehdä - heti kun alan vajota yhtään, pitää päästä pinnalle hengittämään. Lisäksi viimeksi aloitettiin kroolin hengittämisharjoitukset. Pistettiin laudan kanssa potkien niin, että hengitys tehtiin kroolimaisesti aina kyljelleen kääntyen. Hengitin kuulemma tässä liikaa ja koko rytmi meni.

Tänään jatkettiin tuosta fiiliksestä. Lämmittelyksi uitiin sata metriä jotain, minä uin rintaa. Se sujui siinä kohden jo ihan kivasti, vaikka pää ei pysykään kohti altaan pohjaa vaan yrittää kurkkia eteenpäin. Sitten tehtiin samaa krooliharjoitusta laudan kanssa kuin edelliselläkin kerralla ja jotenkin se koko liike oli ihan epäluonnollisen tuntuista. Rytmiä ei löytynyt ja hengitys oli ihan kamalan vaikeaa. Koitin lohduttaa itseäni ajattelemalla, että rintauinnin kanssa tuntui ihan yhtä vaikealta viime syksynä. Sitten piti harjoitella kroolin käsitekniikkaa niin, että ui niin pitkälle kuin henkeä riitti. Yksi pojista pääsi kaikki 25 metriä, minä taisin päästä juuri ja juuri 10 metriä ennen kuin aivo ilmoitti että tarttee muuten just heti hengittää. Luulen, että mun on parempi käydä ennen seuraavia reenejä pari kertaa harjoittelemassa ihan vaan käsien ja jalkojen yhdistämistä ja pokkana hengittää vaikka joka toisella vedolla.

Yritin jäädä vielä kurssin jälkeen vähän uimaan, mutta kroolin miettiminen veti aivon jotenkin ihan solmuun, edes rintauinti ei tuntunut toimivan. Vedin 300 metriä ja nousin ylös. Uinti ei ehkä ollut ihan kohdallaan, mutta sen sijaan Leppävaaran uimahallin sauna tuntui superihanalta!

Kopotikops

Olipa kiva ratsastustunti eilen, mentiin kentällä vaikka vähän nollan lähellä lämpötila menikin. Kaikilla polleilla oli tilsakumit jalassa joten oli ihan vakaata menoa :)

Menin trakehner-tammulla pitkästä aikaa ja olipahan taas opettelua.. Muistan aina ulkoa, että pidä ulko-ohja vakaana ja käytä pohkeita. Miksen sitten voi alusta asti ratsastaakin niin vaan jään vääntämään sisäohjalla? Tamman ongelma mielestäni on se, että se kulkee niin vinossa (pää oikealle asettuneena ja takapuoli aina vähän vasemmalle kallellaan) ja jos sitä ei saa ratsastettua suoremmaksi jää se kulkemaan sellaiseen peruspatenttin. Sen toinen ongelma on se, että tuppaa kuumimaan laukan jälkeen ja jos ratsastajan pohje lähtee valumaan eteen ja paino katoaa satulasta eteenpäin. Tämänkin ongelman saa korjattua, jos ratsastaa rohkeasti pohkeella eteen niin, että liike lähtee takaa eikä vauhti vain kasva.

Tehtiin tunnin aluksi loivalla kiemurauralla taivutuksia, joissa hevonen kulki suorana kuin tikku ja vastusti kättä. Sitten siirryttiin keskiympyrälle, jossa piti työstää ensin ravissa vastataivutusta takaosa ulospäin taipuen ja sitten laukkaa pyöreäksi ensin sisään ja sitten ulospäin asettaen. Tamma on hirvittävän vahva laukassa ja yrittää painaa itseään sieltä vastaan, ettei tarvitsisi oikeasti taipua tai tehdä mitään muutakaan. Oli elämää suurempi urakka koittaa istua siellä kunnolla ja saada vasen takajalka alle. Piti olla tarkkana ulko-ohjan kanssa myös, koska kun olisi pitänyt tehdä töitä, tamma oli sitä mieltä että painetaan kovempaa sitten niin ei se kauaa pyydä. Kuski onneksi voitti!

Sitten tehtiin siirtymisiä askeleessa ja siinäkin huomasi, että kun vaan jaksoi kyllin pohkeella ratsastaa oli kaikki muukin helppoa. Ja kun sen lopetti, oli kaikki vaikeaa. Koko tunti oli yhtä suurten onnistumisten ja suurten unohtamisten sekamelskaa. Tajusin muun muassa sen, että mun ongelma pitkillä ohjilla ratsastamisessa on se, että kun löysään ohjasta, myös pohje lakkaa vaikuttamasta. Jos ensi kerralla sitten keskittyisi siihen.

Mutta kivaa oli, oikein talvihummailua!

Vatsapöpö

Kurjaa, sain jonkun ihmeellisen vatsataudin, koko päivän - ja varsinkin lounaan jälkeen - on vaan yököttänyt. Muitakin on töistä samasta vaivasta pois, mutta ihmettelen vaan, että miten se nyt viikonlopun yli on mulle muka töistä voinut hyökätä?

Harmittaa, kun tänään olis ollut ratsastuskin ja justiinsa sain vähän liikuntoja aloitettua. Pöh :(

Uintia ja lenkkiäkin..

Eilen ketutti aamusta sen verran, että päätin kerrankin lähteä suoraan sängystä juoksemaan. Pistelin menemään sen perustalvilenkin 6,2 km ja se tuntui vähemmän pahalta kuin ajattelin, mutta aika pahalta silti. Järkyttävää miten alas se kunto on voinut taas pudota. Kuten aina, vasen lonkka ja oikea nilkka olivat ensimmäisenä ilmoittamassa itsestään, mutta pääsin silti ihan kivasti lenkin loppuun. Matkaan meni alkukävelyineen semmoiset 50 minuuttia (isä sanoi tehneensä aamulla saman lenkin 30 minsaan, minkä kuuleminen siis piristi hurjasti mieltä...:), aika hiljakseen meni ja loppuun vasta lisäsin vauhtia. Kun vauhtia lisäsi, tuntui siltä että ei jaksa enää juosta. Kaipa tuohonkin tottuu ajan kanssa. Oli sentään ihan huikaisevan kaunis keli, aurinko helotti ja ihmisiäkään ei ollut liiaksi. Pakkastakin oli sen verran, ettei ollut kovin liukas edes juosta, vaikkei mulla olekaan sellaisia nastoitettuja superlenkkareita, kun varmaan pitäisi.

Tänään käytiin Jiin kanssa pulahtamassa uimahallissa, uin sankarimaisesti kilsan selkäuintia ja yritin samalla treenata tekniikkaa. Keskityin pään asentoon liu'ussa ja hengitysvaiheessa ja tajusin vasta puolet uineeni (kun kädet oli ihan hapoilla), että varmaan kannattaisi jonkin verran potkiakin matkan varrella :) Ei tuntunut yhtään niin kevyeltä kuin tiistaina, mutta ainakaan jalat eivät koko aikaa krampanneet, kuten silloin. Olen vetänyt kiltisti magnesiumia joka ilta, se varmaan vähän helpottaa. Yritin myös pari vähän reippaampaa vetoa, mutten haaveista huolimatta päässyt 25 metrin pätkää alle 35 sekuntiin. Mitä kovempaa yritän mennä, sen varmemmin hajoaa tekniikka ja tuntuu siltä kun jumahtaisin ihan kokonaan. No, sitä vartenhan sitä ollaan kurssilla. Loppuun uin vielä 100m selkää ihan potkuharjoituksen vuoksi, mutta siinä vaiheessa rata oli jo niin täynnä, että kovin tehokasta harjoittelua se ei kyllä ollut. Mutta fiilis oli hyvä uidessa ja sauna tuntui kerrankin ihanalta!

Olen unohtanut, miten paljon urheilu huonokuntoista väsyttää. Pitää päästä äkkiä taas kuntoon tai sitten lopettaa kaikki liikunta kun mikään tuntimäärä ei tunnu riittävän yöllä.. Ja se sokerinhimo! Tänään ei ollut mitään mässyä kaapissa, joten paniikissa tein sitten marenkia (sellaista ihanaa, pitkään haaleassa kypsytettyä, joka on rapsakka päältä ja vielä semmoinen venyvän tahmea sisältä). Ja söin melkein kaikki samantein. Tuli paha olo, olipas taas järkeä. No, ensi viikolla sitten viksumpia päätöksiä taas :)

Taas uimakoulussa

Päätettiin Jiin kanssa osallistua keväällä kokonaiselle perusuintitekniikkakurssille ja eilen päästiin ensimmäistä kertaa pulahtamaan. Enpä kyllä tainnut käydä kertaakaan siinä rintauintikurssin jälkeen itsenäisesti uimassa, mutta nyt on koko kevät sitten ohjelmoitu tällekin lajille :)

Nyt oli selvästi parempi ryhmä kuin syksyn kurssilla ja vaikutti heti alkuun siltä, että päästään aika kivasti etenemään. Aika perusasioita tehtiin aluksi, mutta nyt ei tehty niitä syvän pään hengitysharjoituksia joita etukäteen kammosin ja jotka viimeksi tuntuivat niin kovin vaikealta. Täytyy varmaan itsenäisesti joskus niitä käydä reenaamassa... Sama ope oli kylläkin taas, hauska juttu. Ei ainakaan tartte jännätä sitä ollenkaan. Kivaa oli myös se, että meillä oli 5 henkilölle kaksi rataa käytössä, oli vähän enemmän tilaa uida.

Sekä minä että Jii oltiin tällä kertaa jo selvästi parempia kuin viimeksi ekalla tunnilla, oli kiva huomata että taidot olivat sentään tauosta huolimatta tallella. Eikä vesi tuntunut elementtinä enää yhtään niin äklöltä kuin ennen, ehkä tuohon uimiseenkin sitten voi tottua. Ei musta kyllä ehkä vesipetoa koskaan saa, mutta jos kuntouimarin sitten?

Huomasin uimahallin peilistä, että musta on taas tulossa semmoinen Rubensin nainen. Ei ne kilot itsessään ärsytä, mutta se tietysti ettei vaatteet mahdu enää päälle ja että kunto on laskenut niin älyttömän alas ottaa pattiin. Oltiin viime viikolla lyhyellä lenkillä Jiin kanssa ja olin tosi iloinen, että tehtiin vain semmoinen nelosen kiekka - nyt jo vasen lonkan koukistaja ja oikean jalan nilkka ja polvi huusi hallelujaa ja aerobisen kunnon alhaisuudesta johtuen en päässyt sellaiseen kivaan juoksufiilikseen ollenkaan. Tarttis varmaan tehdä jotain, jos parin kuukauden päästä pitäis juosta joku puolikas... Tai sitten mä vaan vilkuttelen perheelle siellä Berliinissä. Katsotaan nyt miten kunto tästä lähtee kehittymään.

Mutta uitu on, olin tunnin jälkeen sitä mieltä että täähän oli kevyttä. Mutta potkutreeni alkoi illan mittaan hiljalleen hiipiä jalan lihaksiin (varsinkin takareisiin), jotka jäykistyivät iloisesti. Voi ainakin sanoa tehneensä :)

Onnistunut tunti ja M-A-N-E-E-S-I !

Edelliskerran putoamisesta ansaittu kakku kainalossa ja vähän jännäillen menin eilen ratsastustunnille. Päivällä tuli ratsiopelta jo heppatoiveita selvittelevä tekstari, pyysin turvasuokkitammaa ja ilokseni näin, että se olikin listaan laitettu. Edellisen rodeon jälkeen ajattelin aloittaa vuoden vähän rauhallisemmin...

Kenttä oli yllättävän hyvä vaikka keli oli mennyt plussalle ja päästiin siinä hyvin kaikkia askellajeja hiulaamaan. Tamma oli jo ollut edelliselläkin tunnilla ja saanut sieltä ylenmääräiset vauhdit veks ja oli heti alusta tosi mukava ratsastaa. Vasemmalle se ei taipunut edelleenkään vaan yritti tunkea lapaa sisään, mutta siitä älysin ratsastaa sitä pohkeillakin ja tunti oli kyllä mitä mainioin! Oli ihanaa saada vähän itseluottamusta sen edellisen lähes täydellisen kommunikaatio-ongelmatunnin jälkeen. Kun tammaa ratsasti pohkeilla ja muisti päästää narusta, vaikka välillä ottikin vähän lujempaa, tuli siitä tosi mukava ja tasainen ratsastettava. Tehtiin paljon reeniä ympyrällä, mikä myös oli tosi hyvä. Selvästi tunnin teema eli tahdin muutokset auttoi myös - kun piti koko ajan vaikuttaa hevoseen, tuli ratsastustuntuma ihan erilaiseksi kun normaalilla, passiivisemmalla tyylillä. Olin ihan liekessä siitä, että tammuska kulki niin nätisti ja itse pääsi harjoittelemaan kunnon istuntaa ja nauttimaan kyydistä.

Lisää hienoa tuntiin tuli siitä, että puoli välissä lähdettiin kentältä vasta valmistuneeseen maneesiin! Siitä on puhuttu tuolla tallilla jo ainakin kolmisen vuotta - koko sen ajan kuin olen siellä ratsastellutkin - ja nyt se vihdoin on saatu toteutettua. Maneesi on vanha automuseo ja on ehkä pikkasen lyhyen puoleinen, mutta neljä ratsukkoa siellä mahtui ihan hienosti kulkemaan - ensijänskättelyiden jälkeen tehtiin sielä väistöjä, jotka nekin sujuivat. Oli mieletöntä huomata, miten maneesissa pitää ratsastaa hevonen suoraan - kentällä se jotenkin kummallisesti aina välillä vähän unohtuu :) Musta hevoset ovat pääosin kivemmat kentällä ja siellä voi treenata liikettä enemmän, mutta on kurjaa olla aina säiden armoilla - nyt pääsee pakkaskelillä ja myrskysäällä sisäänkin tarvittaessa. Jes!

Kaikenkaikkiaan oli ihan huikea vuoden eka ratsastus, on se vaan mieletöntä kun hevonen joskus kulkee kuin ajatus ja ratsastajalla on aikaa antaa kaikki avut, hevonen toimii pienestäkin avusta ja ehtii vain nautiskella. Lisää tätä!