Eilen ketutti aamusta sen verran, että päätin kerrankin lähteä suoraan sängystä juoksemaan. Pistelin menemään sen perustalvilenkin 6,2 km ja se tuntui vähemmän pahalta kuin ajattelin, mutta aika pahalta silti. Järkyttävää miten alas se kunto on voinut taas pudota. Kuten aina, vasen lonkka ja oikea nilkka olivat ensimmäisenä ilmoittamassa itsestään, mutta pääsin silti ihan kivasti lenkin loppuun. Matkaan meni alkukävelyineen semmoiset 50 minuuttia (isä sanoi tehneensä aamulla saman lenkin 30 minsaan, minkä kuuleminen siis piristi hurjasti mieltä...:), aika hiljakseen meni ja loppuun vasta lisäsin vauhtia. Kun vauhtia lisäsi, tuntui siltä että ei jaksa enää juosta. Kaipa tuohonkin tottuu ajan kanssa. Oli sentään ihan huikaisevan kaunis keli, aurinko helotti ja ihmisiäkään ei ollut liiaksi. Pakkastakin oli sen verran, ettei ollut kovin liukas edes juosta, vaikkei mulla olekaan sellaisia nastoitettuja superlenkkareita, kun varmaan pitäisi.
Tänään käytiin Jiin kanssa pulahtamassa uimahallissa, uin sankarimaisesti kilsan selkäuintia ja yritin samalla treenata tekniikkaa. Keskityin pään asentoon liu'ussa ja hengitysvaiheessa ja tajusin vasta puolet uineeni (kun kädet oli ihan hapoilla), että varmaan kannattaisi jonkin verran potkiakin matkan varrella :) Ei tuntunut yhtään niin kevyeltä kuin tiistaina, mutta ainakaan jalat eivät koko aikaa krampanneet, kuten silloin. Olen vetänyt kiltisti magnesiumia joka ilta, se varmaan vähän helpottaa. Yritin myös pari vähän reippaampaa vetoa, mutten haaveista huolimatta päässyt 25 metrin pätkää alle 35 sekuntiin. Mitä kovempaa yritän mennä, sen varmemmin hajoaa tekniikka ja tuntuu siltä kun jumahtaisin ihan kokonaan. No, sitä vartenhan sitä ollaan kurssilla. Loppuun uin vielä 100m selkää ihan potkuharjoituksen vuoksi, mutta siinä vaiheessa rata oli jo niin täynnä, että kovin tehokasta harjoittelua se ei kyllä ollut. Mutta fiilis oli hyvä uidessa ja sauna tuntui kerrankin ihanalta!
Olen unohtanut, miten paljon urheilu huonokuntoista väsyttää. Pitää päästä äkkiä taas kuntoon tai sitten lopettaa kaikki liikunta kun mikään tuntimäärä ei tunnu riittävän yöllä.. Ja se sokerinhimo! Tänään ei ollut mitään mässyä kaapissa, joten paniikissa tein sitten marenkia (sellaista ihanaa, pitkään haaleassa kypsytettyä, joka on rapsakka päältä ja vielä semmoinen venyvän tahmea sisältä). Ja söin melkein kaikki samantein. Tuli paha olo, olipas taas järkeä. No, ensi viikolla sitten viksumpia päätöksiä taas :)
1 kommentti:
Miten ois Askelklinikan fysioterapeutit noihin vaivoihin juostetsa? Ovat erikoistuneet juuri tällaiseen... ;)
Lähetä kommentti