Mä oon edelleen jakomielitautinen tuon uinnin suhteen. Joka toinen kerta se on ylikivaa ja tuntuu siltä, että oppii hurjasti. Ja joka toinen kerta on just tällaista kun tänään, kun mikään ei suju ja kramppaa ja vetää vettä keuhkoon ja ei osaa sitäkään, minkä edellisellä kerralla just sai kalloon taottua.
Minähän en oo ikinä kroolia osannut ja kuten jossain aikaisemmassa postauksessa mainitsinkin, niin mulla on selviä päänsisäisiä ongelmia uimiseen kuuluvan hengittämättömyyden kanssa. Paniikki iskee heti kun pää on vedessä ja aivot keksii että ne tarttee happea justhetinyteikäkohta. Viime kerrasta en tainnut kirjoittaakaan, silloin tehtiin taas sitä karseaa veteen totutteluharjoitusta, jossa syvässä päässä pitäisi puhaltaa ilmat pois keuhkosta ja vajota pohjaan. Mun aivot on sitä mieltä, että toi nyt on tyhmintä, mitä ihminen voi itselleen tehdä - heti kun alan vajota yhtään, pitää päästä pinnalle hengittämään. Lisäksi viimeksi aloitettiin kroolin hengittämisharjoitukset. Pistettiin laudan kanssa potkien niin, että hengitys tehtiin kroolimaisesti aina kyljelleen kääntyen. Hengitin kuulemma tässä liikaa ja koko rytmi meni.
Tänään jatkettiin tuosta fiiliksestä. Lämmittelyksi uitiin sata metriä jotain, minä uin rintaa. Se sujui siinä kohden jo ihan kivasti, vaikka pää ei pysykään kohti altaan pohjaa vaan yrittää kurkkia eteenpäin. Sitten tehtiin samaa krooliharjoitusta laudan kanssa kuin edelliselläkin kerralla ja jotenkin se koko liike oli ihan epäluonnollisen tuntuista. Rytmiä ei löytynyt ja hengitys oli ihan kamalan vaikeaa. Koitin lohduttaa itseäni ajattelemalla, että rintauinnin kanssa tuntui ihan yhtä vaikealta viime syksynä. Sitten piti harjoitella kroolin käsitekniikkaa niin, että ui niin pitkälle kuin henkeä riitti. Yksi pojista pääsi kaikki 25 metriä, minä taisin päästä juuri ja juuri 10 metriä ennen kuin aivo ilmoitti että tarttee muuten just heti hengittää. Luulen, että mun on parempi käydä ennen seuraavia reenejä pari kertaa harjoittelemassa ihan vaan käsien ja jalkojen yhdistämistä ja pokkana hengittää vaikka joka toisella vedolla.
Yritin jäädä vielä kurssin jälkeen vähän uimaan, mutta kroolin miettiminen veti aivon jotenkin ihan solmuun, edes rintauinti ei tuntunut toimivan. Vedin 300 metriä ja nousin ylös. Uinti ei ehkä ollut ihan kohdallaan, mutta sen sijaan Leppävaaran uimahallin sauna tuntui superihanalta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti