Edelliskerran putoamisesta ansaittu kakku kainalossa ja vähän jännäillen menin eilen ratsastustunnille. Päivällä tuli ratsiopelta jo heppatoiveita selvittelevä tekstari, pyysin turvasuokkitammaa ja ilokseni näin, että se olikin listaan laitettu. Edellisen rodeon jälkeen ajattelin aloittaa vuoden vähän rauhallisemmin...
Kenttä oli yllättävän hyvä vaikka keli oli mennyt plussalle ja päästiin siinä hyvin kaikkia askellajeja hiulaamaan. Tamma oli jo ollut edelliselläkin tunnilla ja saanut sieltä ylenmääräiset vauhdit veks ja oli heti alusta tosi mukava ratsastaa. Vasemmalle se ei taipunut edelleenkään vaan yritti tunkea lapaa sisään, mutta siitä älysin ratsastaa sitä pohkeillakin ja tunti oli kyllä mitä mainioin! Oli ihanaa saada vähän itseluottamusta sen edellisen lähes täydellisen kommunikaatio-ongelmatunnin jälkeen. Kun tammaa ratsasti pohkeilla ja muisti päästää narusta, vaikka välillä ottikin vähän lujempaa, tuli siitä tosi mukava ja tasainen ratsastettava. Tehtiin paljon reeniä ympyrällä, mikä myös oli tosi hyvä. Selvästi tunnin teema eli tahdin muutokset auttoi myös - kun piti koko ajan vaikuttaa hevoseen, tuli ratsastustuntuma ihan erilaiseksi kun normaalilla, passiivisemmalla tyylillä. Olin ihan liekessä siitä, että tammuska kulki niin nätisti ja itse pääsi harjoittelemaan kunnon istuntaa ja nauttimaan kyydistä.
Lisää hienoa tuntiin tuli siitä, että puoli välissä lähdettiin kentältä vasta valmistuneeseen maneesiin! Siitä on puhuttu tuolla tallilla jo ainakin kolmisen vuotta - koko sen ajan kuin olen siellä ratsastellutkin - ja nyt se vihdoin on saatu toteutettua. Maneesi on vanha automuseo ja on ehkä pikkasen lyhyen puoleinen, mutta neljä ratsukkoa siellä mahtui ihan hienosti kulkemaan - ensijänskättelyiden jälkeen tehtiin sielä väistöjä, jotka nekin sujuivat. Oli mieletöntä huomata, miten maneesissa pitää ratsastaa hevonen suoraan - kentällä se jotenkin kummallisesti aina välillä vähän unohtuu :) Musta hevoset ovat pääosin kivemmat kentällä ja siellä voi treenata liikettä enemmän, mutta on kurjaa olla aina säiden armoilla - nyt pääsee pakkaskelillä ja myrskysäällä sisäänkin tarvittaessa. Jes!
Kaikenkaikkiaan oli ihan huikea vuoden eka ratsastus, on se vaan mieletöntä kun hevonen joskus kulkee kuin ajatus ja ratsastajalla on aikaa antaa kaikki avut, hevonen toimii pienestäkin avusta ja ehtii vain nautiskella. Lisää tätä!
2 kommenttia:
Hei, kiva kuulla, että maneesi on vihdoin valmistunut :)!
Juu, mä olin ihan hämmentynyt tästä, ajattelin että se on semmoinen Iisakin kirkko josta vaan aina puhutaan, muttei koskaan valmistu. Olin väärässä. Ari oli tehnyt koko viime viikon yöt hommia ja nyt se oli sitten valmis. Olin iloinen, että oli kakkua mukana - sai maneesinrakentajakin osansa :)
Lähetä kommentti