Jos jo 6 km tuntuu näin pahalta...?

Ihan. Kamala. Lenkki.

Joo, mulla on menkat ja joo mä olin käynyt ennen sitä jo kaverin kanssa viitisen kilsaa kävelemässä ja joo jalat oli varmaan taas eilisestä ratsastuksesta tukossa, koska en (ylläripylläri) jaksanut venytellä. Mutta voi morjes, miten kauheaa joskus voi vaan olla - eka oli liian kuuma ja sitten liian kylmä ja jalka lipsui lumella ja asvaltti oli liian kovaa ja sitten särki lonkkaa (on sentään säännönmukaisesti aina tuo vasen) ja sitten kylkiluukin taas ilmoitti olemassaolostaan. Ja jotenkin kummasti aina kun en keskittynyt jalat vähän niin kuin itsestään alkoivat kävellä, vauhti oli varmaan liian hidas (vaikka syke oli liian korkea). Tai sitten oon vaan taas yliväsynyt viikon duunirupeaman jälkeen ja kroppa ilmoitti, ettei sitä vois vähempää kiinnostaa tehdä ylipäätään yhtään mitään.

6 km edestakaisin asvaltilla voi olla yllättävän pitkä matka, jos ihan oikeasti ei halua juosta. Tässäkin voisi kysyä, että mikä järki oli lähteä, jos oli vielä ihan kiva fiilis kaverin kanssa tehdyn lenkin jälkeen? Tehty kuitenkin on ja kyllä se vähän lämmittää, sentäs.

Valivalivalivali. En nyt pysty tsemppaamaan sitä positiivisuutta, vaikka vähän tää itsesääli jo tässä kirjoittaessakin alkaa naurattaa. Huomenna mä jo nauran tälle, lupaan.

EDIT. Luin tekstin uudelleen tänään ja kyllä naurattaa jo :P