Olo on ollut vähän alilämpöinen tällä viikolla, ilmeisesti yöunien vähyydestä johtuen. Pitää tsempata ensi viikolla tuon unen suhteen paremmin, pistetään tämä vielä ekan loman jälkeisen viikon piikkiin. Uskaltauduin kuitenkin ratsastustunnille ja hyvä niin - liikunnallisesti ei ollut kovin rankka tunti, mutta sitäkin piristävämpi!
Mentiin läheiselle pellolle, jossa oli lunta yli polven. Siellä sitten paahdettiin enempivähempi just niin kovaa kun hevosia menotutti. Mulla oli alla mahtava saksalainen ruunanrötäle, jolla jo maneesissa on valtaisa liike - hangessa kahlatessa liike oli toki edelleen iso kun koipia pitää nostaa, mutta ihan eri tavalla "helppoa" olla selässä kun takaosakin oli toiminnassa. Pellolle oli tehty sellainen tallattu ura, jota lopulta laukattiin. Ruuna sai mennä yksin kun siltä löytyi menohaluja ja voi että, oli kyllä niin mahtavaa pistellä enempivähempi täysiä pari rundia. Mä ymmärrän täysin, miksi ihmisistä tulee adrenaliiniriippuvaisia - se tunne kun kaikki kehossa on pelkkää joustavaa, sulavaa liikettä on ihan käsittämätön!
Nyt hiihtämään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti