Toukokuun juoksuplan (HCR!)

Jaahajaaha, mietin tänään että kyllä mä sitten aina märehdin kaikkea pitkään ja hartaasti ennen kuin saan tehdyksi. On sentään jotain, minkä päätän (melkein) salamanakin - nimittäin tänään aamulla sain päähäni, että kyllä sinne HCR:ään on kumminkin mentävä. Muutama kaveri siitä aiemmin jo puhuikin, mutta silloin en vielä käynyt mietintäprosessia vaan totesin aika kättelystä että ehhee-en minä sinne lähde itteäni nolaamaan/hajottamaan. En tiedä miksi tänään tuli eri fiilis, mutta fakta on se, että nyt oon sitten ilmoittautunut hommaan. En tosin laittanut kummoistakaan tavoiteaikaa (2:20) koska tuon 8.5. HCR:n lisäksi olen lupautunut 22.5. Likkojen lenkille sekä 30.5. Naisten kympille enkä viitsi vetää övereitä tuossakin. Tulkoon lisää vauhtia jos tulee, mutta mä haluan alkuun juosta sen vaan läpi. Etukäteen vähän pelottaa, että entäs sitten jos ja kun telon itseni jo tuolla puolimaralla, oikea nilkka ja polvi ja vasen lonkka kun ovat taas olleet ikäviä yhtään pitempikestoisessa rasituksessa. Mutta sitten vaan päätin, että nyt kokeillaan - tulee ainakin treenattua keväällä sitten kunnolla. Ainoa harmitus tuli siitä, etten älynnyt ilmoittautua opiskelijana mutta menköön nyt kun mulla kummiskin on se päivätyökin...

Päätin näin siitä huolimatta, että käväisin tänään juoksemassa sen 6,2 km lenkkini ratsastustunnin perään. Ehkäpä jo etureisien kivistyksestä ja vasemman lonkan kiristyksestä olisi pitänyt arvata, että nihkeetä tulee mutta homma ei lainkaan parantunut sillä, että unohdin:

• juoda ennen kuin lähdin lenkille, fiksua jos on jo ehtinyt tallilla sen pari-kolme tuntia paahtaa ilman juotavaa
  
• sykevyön jonka pyhästi lupasin itselleni ottaa mukaan vauhdin hillitsemiseksi
• mp3-soittimen. En ymmärrä miksi, koska pidin sitä vielä kädessäkin just ennen lähtöä
• ottaa aikaa lenkille
  

No, pikku vastoinkäymisiä on aina..

Tein alkuun n. 10 min kävelyverkan ja sitten lähdin juoksemaan. Vaikka kuinka yritin jarrutella, kroppa pyrki koko ajan kasvattamaan vauhtia siihen vanhaan tuttuun rytmiin ja hengästyshän siitä seurasi, ensiksi. Sen jälkeen tuli niin hillitön jumitus jalkoihin, etten muista milloin olisi ollut ihan noin vaikeaa. Oon aiemminkin todennut, että ratsastus ei kyllä lajina ole ihan juoksun paras kaveri, koska jäykistää lihaksia. Nyt tuntui heti kättelyssä, että jalat olivat paitsi tönköt myös väsyneet. Meinasin kuolla ensimmäisen osuuden hitaasti nousevaan ylämäkeen, mutta puolessa välissä lenkkiä alkoi sentään vähän helpottaa (siinä tuli alamäki ;) ja lopun rullasi ihan puhtaalla sisulla. Ehdin samalla miettiä syntyjä syviä ja sitä HCR-ilmoa. Vaikka olikin vähän tuskaisaa niin endorfiinit lähti liikkeelle ihan samalla lailla kuin ennenkin ja mikäs siinä oli juostessa kun ilma oli vain -3 C ja puut niin ihanan kuuraisina. Kyllä ne jalatkin siitä unohtuivat kun ei aktiivisesti keskittynyt fiilistelemään niitä vaan mietti ihan muita.

Nyt vaan pitäis löytää joku näppärä 16 viikon harjoitusohjelma, joka tukis noita huikeita (!) puolimaratavoitteita. Ajattelin siinä juostessa, että yritän tähdätä siihen 30 km viikossa. Ehkä jos kamalasti laiskottaa niin 25 km riittää...