Pakkashevostelua

Käväisin loman päätteeksi sunnuntaina vielä bestikseni kanssa Tampereella jäädyttämässä itseni perusteellisesti lapsuuden tallin maneesissa. Tuli ihan nostalginen fiilis siinä hytistessä, lämpötilanneula oli kavunnut alle miinus 15 asteen ja mulla oli kaverin hevosen villafiltti ympärillä. Muuten pysyi aika kivasti lämpimänä, mutta perinteiset varpaat ja sormet oli vähän kovilla - siinä määrin, että vaikka kaveri tarjosi istuntatuntinsa hevosta ratsastettavaksi takaisin tallille, päätin että omatoiminen kävely on fiksun valinta. Viima osui naamaan enkä tuntenut enää ylähuultani kun päästiin takaisin talliin, mutta lämpenihän se sitten siinä. Huulet oli tosin siniset vielä illalla, vaikkei enää ollut kylmäkään...

Tunti oli silti ihan hyödyllistä katsottavaa, kyseessä oli istuntatunti jota piti samanaikaisesti kouluratsastaja sekä fysioterapeutti, molemmat teettivät erikseen tehtäviä ja purkivat suusanallisesti havaintoja ratsastajan kanssa. Tykkäsin myös siitä, kun opettaja näytti konkreettisesti mitä tarkoitti ja siirteli ratsastajien jalkoja ja kosketuksella näytti mitä piti tehdä. Kokemuksesta tiedän, että mun kropanhahmotuskyky on aikalailla nollan tietämillä, joten on vaan ihan hirmu hyödyllistä kun joku "laittaa sut oikeaan asentoon". Parhaimmat ahaa-elämykset on tulleet juuri noin.

Eilen kävin sitten ratsastamassa rästitunnin ennen joulua perutusta viimeisestä ratsastustunnista. Silloin asteita oli yli miinus kaksikymmentä - nyt niitä oli Espoosta lähtiessä miinus seitsemän, mutta ihme kyllä tallia kohti ajettaessa lukemat päätyivät -17 Celsiusasteeseen. Mentiin ulkokentällä lumihangessa, mikä toimi ihan kivasti mutta pyysin silti opettajalta, että sain mennä ilman satulaa. Ja hevosen selkä oli kyllä ihan paras lämmike kylmällä! Mentiin siirtymisiä ja mulla oli ihana, häröilevä suokkiruuna josta tykkään kyllä kovasti. Se antaa niin nopeaa palautetta omasta ratsastuksesta, että on opetusmestarina verraton. Ja kun ilman satulaa on vielä vähän pakko kuunnella hevosta tai muuten lentää selästä, oli tunti kyllä opettavainen vaikkei pakkasen vuoksi pystyttykään hirveästi "tekemään" kuin siirtymisiä käynnistä raviin ja takaisin.

Fiilistelin taas sitä vasemman lonkan kinnausta ja jäin sunnuntain istuntatunnin katselun jälkeen miettimään, että ongelma on ehkä samaan aikaan mun oikeassa kyljessä joka ei suostu pysymään jäntevänä (tai ehkä tää on vähän muna-kana -juttu, kumpi on syy ja kumpi seuraus?). Löysin itseni nimittäin istuinluiden kanssa sieltä vasemmalta oikea kylki ihan rutussa. Ja ihan sama mihin kierrokseen mentiin.

Tunnin lopuksi alkoi sataa semmoisia kivikovia lumi"rakeita" ja vaikka lämpötila lauhtuikin alkoi tulla kylmä kun lumisade kasteli hevosen selän ja mun ratsastushousut. Luulin olleeni ovela ja pääseväni helpolla hevosen loppuhuollon suhteen, mutta ruunan buutsit olivat tunnin aikana keränneet sisäpuolelle (!) käsittämättömän lumikerroksen, joka oli jäätynyt ihan kovaksi ja kiinni. Ei ihme kun ne nousivat ylemmäs ja ylemmäs sitä mukaa kun lunta pakkautui sinne sisään, suli lämmintä jalkaa vasten ja jäätyi kiinni. Siihen ei tehonnut edes juuriharja vaan oli pakko kaviokoukulla (!!) irroitella pahimpia. Talviratsastuksessa on selkeästi ihan omat ongelmat...