9.5.2010

HCR, hauskaa hemmottelua ja ekoprojekti

En päässyt juoksemaan lauantaina, mutta katsomaan silti ängin, vaikkei sää nyt hurjan hyvä siihen tarkoitukseen ollutkaan (juoksemista ajatellenhan tuo oli melkein ihanteellinen). Zoomailin pikkuveljeä, kaveria ja tulipa vielä pari yllätysbongailtavaakin vastaan. Katselin menoa 9 km, 12 km ja 19 km kohdalla ja hyvältähän se näytti. Bongasin ulkoministerinkin kerran, ensin meinasin ihmetellä, että tuleepa järkyttävä lössi ihmisiä yhdessä kohtaa, ennen kuin tajusin kuka siellä keskellä paahtoi. Moni taisi haluta olla ko herran peesissä :)

Kaikki pääsivät tavoitteisiinsa, upeita alle kahden tunnin suorituksia, hyvä tyypit! Ja mulla oli hauskaa kun olin pukenut lämpimät vaatteet ja ottanut teetä termariin. Kyllähän se vähän harmitti kun katseli miten kivoissa maisemissa porukka siellä juoksi mutta päätin sitten tehdä oman puolimaratonin joskus ja juosta saman lenkin niin ei jää harmittamaan.

Illalla pääsin viettämään pitkästä aikaa kunnon tyttöjeniltaa, oli saunomista ja hemmotteluhoitoa mukaanlukien mun elämäni melkein ensimmäinen kasvonaamio. Jotain turvejuttua oon joskus käyttänyt, mutta muuten tuollaiset ovat jääneet ihan mysteeriksi, en ole oikein osannut kaivatakaan niitä. Tämä oli ihan ookoo tuttavuus, joku suklaalta tuoksuva naamio joka muutti mut välittömästi mutamonsteriksi, ihan jees ;) Ja tokihan siitä piti heti ottaa oikein kuvakin, kun innostuttiin.


En kyllä tiedä oikein osaanko tuota naamiohommaa kaivata tämänkään jälkeen, mutta saunahunaja tuntui oikein kivalta tuttavuudelta, joten sitä voisin joskus hankkiakin. Tai pyytää lahjaksi, jos joku haluaa joskus välttämättä tuoda jotain.

Mua nimittäin ällöttää kaikenlainen tavara edelleen. Lomalta paluun jälkeen on taas vain ahdistanut kaikki täällä kämpässä. Nyt kun olen yrittänyt kerätä energiajaetta erilleen, on keittiö täynnä erilaista muoviroskaa, josta pitäisi päästä selville kelpaako se keräykseen vai ei. Ja sitä tajuaa, miten valtavasti sitä kamaa vaan on. Osa siitä on ihan roskaa, jota huomaamatta kuskaa esim. ruokaostosten yhteydessä kotiin ja takaisin roskikseen. Kaupassa mua vastaan hyökkää sälävuoret (vaikka on lakko - meidän kaupassa riittää silti kamaa...) ja kotona kun nostaa katseen lehdestä näkee saman. Tavaraa tavaran perään, pelkästä omistamisen ilosta (valtaosan kohdalla mietin kyllä, että onko se edes sitä) ja useimmat ihan käyttämättömiä. Töissäkin mokasin hyvistä aikeista huolimatta viime viikolla ja otin kahdesti kertakäyttöastian vaikka tavallisiakin olisi ollut tarjolla. Ja silti, mikä riemu kun keksin uusiokäyttöä parille vanhalle muovipakkaukselle (kun ne pesi ja laittoi multaa ja herneitä sai vallan käyttökelpoisia idätysastioita).

Silti, Floridasta tuli ostettua kaikennäköistä. Olin luvannut itselleni farkut, mutta kun sopiva malli löytyi niin ostinkin kahdet. Kaikkiin ostoksiin olen erittäin tyytyväinen kyllä, mutta omantunnon kolkutusta hillitäkseni alan noudattaa "yksi sisään kaksi ulos"-periaatetta, eli jokaista hankkimaani tavaraa kohti heitän kaksi pois (hyvät kiertoon, huonot sitten uusiokäyttöön jos keksii tai roskiin). Siten tavaran määrä väkisinkin pienenee, muttei aja itseään mihinkään ehdottomaan kulutuskieltoon. Täytyy katsoa ensi viikolla läpi mitä lähtee noiden Floridan ostosten sijaan. Lisäksi olen luvannut itselleni yhden kirjan ja ne Vibram FiveFingersit, jälkimmäiset uuden työpaikan johdosta itse itseäni onnitellen. Niitä etsin matkalta, mutten päätynyt sellaiseen kauppaan jossa niitä olisi myyty, joten pitää suunnata Stockalle, jossa niitä ainakin kuulemma löytyy.

Muutenkin tämä järkevämmän kulutuksen ajatus mietityttää, joten kirjailen näitä ajatuksia myös tänne blogiin kun jotain järkevää tulee mieleen. Ekohaaste on alkanut.

5 kommenttia:

Pia [Kaukomara] kirjoitti...

Mitämitä - oletko vaihtanut työpaikkaa? Mahtava naamio!

Suvi kirjoitti...

Sama kommentti kuin Pialla: työpaikkako vaihtumassa?

Juliana kirjoitti...

Joo, takaisin teillepäin, Pia. Tai no, siis toiseen divisioonaan mut kummiskin. Aloitan 7.6., jee!

Pia [Kaukomara] kirjoitti...

Onneksi olkoon ja tervetuloa takaisin! Toivottavasti törmätään jossain.

Juliana kirjoitti...

Pia, ehdottomasti!