Ekaa kertaa kunnolla tänään suunnistamassa, hyvin meni. Päätin kerrankin, etten juokse liikaa, katson karttaa ja ennen kaikkea luen maastoa. Menin taas tutun ja turvallisen C-radan, tällä kertaa 3,9 km pituisen. Aika helppohan se oli, mutta ihan hyvä kaudenavaukseen.
Olin iloinen, että kaikki rastit löytyivät aika lailla sieltä "mistä pitikin" ja tulin niille kohtalaisen suoraan. Parissa kohtaa olisin voinut katsoa karttaan ja valita reitin vähän paremmin, huomasin taas kerran tulleeni suolle vasta kun varpaat jo kastuivat.
Mutta olipa kivaa puskarymyytystä ja sykekin sai kunnolla kyytiä sen reilun tunnin kun paineli ylä- ja alamäkiä. Vähän tuli vasen nilkka kipeäksi, ilmeisesti tulin sille kahdesti peräkkäin huonosti alas. Ja ihan täydessä juoksukunnossa en selvästi ollut, joten sain senkin vuoksi kerrankin keskittyä maastonlukuun ja fiilistelyyn. Mutta uskalsin taas mennä ja kivaa oli - on jännä miten luontevalta paikalta metsä tuntuu, vaikken mikään kokenut metsänkävijä olekaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti