Miten tämä blogaaminen menee niin kausittain, välillä tulee pitkiä pätkiä kun olisi hirveästi asiaa ja välillä taas tapahtuu niin kamalasti, ettei ehdi vilkuilla blogiin päin vaikka halujakin riittäisi? Nyt on viimeiset päivät "vanhassa" työssä vieneet kaiken ajan niin, että silmät vaan pyörivät päässä aamusta iltaan ja unikaan ei oikein tule silmään... Ehkä sitä on vaihdon tarpeessa?
No, viime viikolla oli joka tapauksessa ratsastusta, kävin jo maanantaina rästitunnilla ja menin taas isolla tammalla. Sain mainioita oivalluksia ulkopohkeesta, miten käännöksissä pitää juuri ulkopohkeella ylläpitää liikettä - tämänkin juu tiesin, mutta toteutus taas jäänyt vähän vajaaksi. Hevonen valitettavasti ei liikkunut juuri sen kummemmin kuin viimeksikään, mutta parani aktiivisista pohkeista selvästi. Jännää, miten pohkeitakin on selvästi helpompi käyttää oikein sitten kun hevonen valmiiksi liikkuu eteenpäin - alkutunnit tällä tammuskalla kun menevät pääosin siihen, että sitä yrittää epätoivoisesti punkea eteenpäin ja samalla taivutella (ja toivoo ympyröillä ettei se kokonaan hyytyisi, koska alkuun taivutus JA eteenpäin liikkuminen on selkeästi mahdottomuus).
Perjantaina siis ehdottomasti viimeinen tunti toisella tallilla. Niin oli kuulemma sijaisopellakin, tuntui vähemmän pahalta kun oli muitakin lähtijöitä. Menin taas esteruunalla. Meni selkeästi paremmin kuin viime viikolla, vaikka huomasinkin jääväni kädellä taas vähän vetämään. Se on vaan niin helppoa, kun se hevonen vetää takaisin!! Tälläkin tunnilla tuli kyllä pohkeiden merkitys selvemmäksi, hevonen liikkui niin paljon paremmin kun pohje oli kiinni ohjaamassa (ja kääntämässä ja kannustamassa vähän reippaampaan takaosan työntöön...). Vaikka hevonen jäi todella epätasaiseksi, oli meillä joukossa hyviäkin pätkiä ja se, mistä erityisesti olin iloinen olivat viime kerralla unelmiksi jääneet ravista pysähdykseen siirtymiset. Nyt ei ollut mitään probleemia, vaan meni hallitusti ja ilman vetoa. Jee!
Ajattelin vielä (joskus kun olisi aikaa...) koota mietteet, jotka tuolta tallilta ovat hihaan tarttuneet ratsastukseen liittyen. Hyvää opetusta sielläkin, nyt on vain aika jatkaa matkaa. Kesäksi onkin varattu tunnit nyt ihan toiselta tallilta, kun ei sopivaa vuokrahevosta ole (vieläkään) tullut vastaan. Miten se on toisille niin helppoa, olenko mä jotenkin kranttu vai mitä? Ne ilmoitukset, joista olisin kiinnostunut, jäävät vaille vastausta. No, uskon että vielä joskus tässä tärppääkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti