Harjoiteltiin perjantain tunnilla jostain syystä toisellakin tallilla kouluohjelmien pätkiä ja miten ollakaan samaa ravi-pysähdys-ravi -ohjelmaa. Menin esteruunalla, jolla pitää aina hetki kalibroida itseään että muistaa tehdä pidätteet istunnalla eikä ohjalla, siitä se vain puree kiinni ja lähtee kiikuttamaan. Vaikeaa oli silti, vaikka liike itsessään kyllä paranikin kun harjoiteltiin. Tehtiin tätä siten, että tultiin pituushalkaisijalle, pysähdyttiin, otettiin ravi ja kun oltiin saatu hevonen taas suoraksi, sai jo kääntää takaisin uralle. Käännöksissä piti pitää huoli siitä, että hevonen liikkui samaa tempoa kuin suorallakin, ruunalla se tarkoitti sitä, että sisäpohkeella vahva tasainen painaminen, ulko-ohja tiukkana ja lantiosta voimakas eteenajo, muuten hyytyi tai vaihtoehtoisesti nosti laukan.
Tehtiin myös laukannostoja poikkihalkaisijalla ravissa, nyt piti keskittyä siihen, että sai hevosen suoraksi, asetuksen läpi ja noston suoralla hevosella, jonka jälkeen vasta sai kääntää. Tuntui koko poikkihalkaisija aika lyhyeltä siinä vaiheessa...
Oli taas älyttömän kuumaa ja hevosetkaan eivät oikein mitään ekstraa vapaaehtoisesti halunneet tehdä. Ruuna pehmeni vähän, mutta jäi pitkäksi. Pitää muistaa aktiiviset, lähellä olevat pohkeet jumputtelun sijaan.
Tämä oli nyt vika tunti tämän opettajan kanssa, vähän haikeaa. Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että on aika vaihtaa tallia. Ei auta, vaikka olisi kivoja hevosia tallissa jos niillä ei saa ratsastaa vaan tunnille annetaan jäykimmät ja osaamattomimmat. Kyllä niiltäkin oppii, muttei yhtään samalla tavalla kuin sellaiselta hevoselta, joka osaa jo valmiiksi kantaa itsensä hyvässä tasapainossa. Mistä löytyisi kiva, osaava vuokraheppa, jonka kanssa opetella lisää?
6 kommenttia:
Kyllä toi ratsastus näköjään on paljon, paljon vaikeampaa kuin miltä näyttää. Huh!
Oijoi, tuo tallin valinta on niin vaikeaa! Se on tietysti ihan totta, että osaamattomalla hevosella sitä oppii itsekin, mutta itse olen sitä mieltä, että en ole kovinkaan montaa hetkeä elämässäni ollut vielä niin taitava, että olisin pystynyt opettamaan hevoselle jotain. Ennemminkin olen aina kaivannut, että edes joskus saisi ratsastaa läpiratsastetuilla hevosilla, ja mielellään aika usein sellaisella hevosella, joka osaisi enemmän kuin minä. Siinä sitä oppisi - saisi takapuoleen sen tuntuman, että jaaaaa, TÄLTÄKÖ se tuntuu kun homma pelaa.
Kun vielä ratsastin aktiivisesti (?), ongelma oli juuri tuo, että monessa paikassa niitä taitavia opetusmestareita ei joko ollut tai niitä ei saanut tunnille. Ja toisaalta, kyllä ne osaamattomammatkin hevoset olisivat olleet ihan jees, jos ne olisi ollut läpiratsastettuja...
Minusta on aina ollut ihan naurettavan vaikeaa löytää mieluisa ratsastuspaikka. Pitää ottaa huomioon niin monta seikkaa. Opettajan "koulukunta" ja opetustyyli, hevosmateriaali, hevosten läpiratsastus, hinta, sijainti... Ja siis hyvinvoivat hevoset nyt ovat ihan itsestäänselvyys. Jos ratsastus on vaikeaa, niin välillä on myös vaikeaa löytää kiva paikka, jossa sitä voisi harrastaa!
Tsemppiä vuokriksen etsintään!
Pia: niin on, sitä on aina iloinen kun joku joka ei itse aktiivisesti ratsasta mainitsee siitä :) Mutta toisaalta, jos kahden ihmisenkin välillä on joskus kommunikaatio vaikeaa, niin miksei sitten perusjäykällä ihmisellä joka selästä yrittää hevoselle kertoa, mitä haluaa?
Rooibos: Tuo on just niin kuin kirjoitat - mistä löytäisi tallin, jossa annetaan niillä hyvilläkin ratsastaa? En ymmärrä, miten ajatellaan, että ihmiset pystyvät hevoselle kertomaan, miten pitää toimia ennen kuin ovat saaneet sen "perstuntuman" koko asiaan, oli kyse mistä tahansa liikkeestä tai ihan vaan kokoamisesta. Mutta tuollakin tallilla ne lahjakkaammat menevät parhailla hevosilla ja huonot köpöttää jäykillä ja osaamattomilla, vaikka jos olisi toisinpäin ne jäykät ja osaamattomat voisi olla vähemmän jäykkiä ja osaamattomia hevosia (vaikka sitten ne läpiratsastettaisiinkin vain vaikka kerran pariin päivään, täytyyhän lahjakkaidenkin ratsastajien oppia jotain niiltä paremmilta polleilta). Koska kyllä tuo ratsastus siinä mielessä on välineurheilua, että se paras opettaja on kuitenkin se hevonen.
Juliana: Indeed! Ja minä en ole vielä tähän päivään tullut niin hyväksi ratsastajaksi, että pystyisin tekemään niistä läpiratsastamattomista, raaoista pökkelöistä sulavia ratsuja. Jos olisin niin taitava, ei minun ehkä tarvitsisi käydä tunneilla ;D.
Itse olen ratsastajantaipaleeni aikana törmännyt myös opettajiin, jotka ovat syypäitä siihen, että ko. tallilla ei ole viitsinyt käydä. On ollut toki ihania, upeita opettajia, mutta on ollut niitäkin, jotka huutavat, kiroilevat, tai muuten vaan edustavat sitä koulukuntaa että "sahaa sahaa, kyllä se sieltä peräänantoon tulee!" Hitsit, kun pitääkin olla näin vaativa harrastaja ;), se tekee elämästä paljon vaikeampaa kun on edessä tallin valinta ;).
Rooibos: Mulla on ihan sama ongelma opettajien kanssa. Mut on nyt opetettu siihen kevyeeseen filosofiaan, jossa hevonen nimenomaan ratsastetaan (jos osataan ;) takaa eteen niin, että käsillä pidetään lähinnä se tuntuma, jonka hevonen itse hakee. Tuntuu ihan kamalalta kun välillä eksyy talleille, joiden opettajien mielestä se ilmeisesti riittää, että sahaamalla saa kaulan mutkalle, vaikka näkee että hevonen on ihan selätön. Tuntuu älyttömän turhauttavalta, että itse jää ohjeetta koska niin harva opettaja haluaa "valmentaa" oppilaitaan pitkällä aikavälillä - ilmeisesti niin moni oppilas haluaa saada tulokset heti, että opettajatkin ovat jotenkin menneet siihen vipuun, että riittää jos hevonen menee patenttimuotoon ja näyttää varmaan selästä kivalle (varsinkin jos ei osaa erottaa, ovatko takajalat alla).
Vielä kun löytäisi sen tallin, missä saisi kunnolla ohjausta siihen, miten hevonen todella ratsastetaan takaosastaan aktiiviseksi. Ja että saisi siihen avuksi niitä kunnon hevosia joilla saada ne ahaa-elämykset...
Juliana: Juuri noin. Haasteellista harrastamista, kaikin puolin ;).
Lähetä kommentti