Testissä eteläisemmät ladut

Kävin lauantaina kokeilemassa latuja Leppävaarassa ja olihan noissa etelän urissa eroa Ylläkseen, mutta riittävää samankaltaisuutta löytyi, jotta ymmärsin miten toimia. Jos mun mielestä Ylläksen ladut olivat kansoitetut, niin täytyy kyllä sanoa että Leppävaarassa oli hiihtäjää kuin pipoa, jopa ärsyttävyyteen asti. Toisaalta hyvä puoli on siinä, että lenkkejä saa kiertää vain yhteen suuntaan, eli tavallinen latu tuntui kyllin leveältä, useimmista kohti pääsi ja pystyi päästämään aika helposti ohi. Totesin mun hiihtovauhtini aika hitaanpuoleiseksi keskivertokansaan verrattuna, mutta en antanut sen häiritä: aurinko paistoi ja se 5,4 km latu oli musta oikein viihdyttävä, ei juurikaan niitä inhoamiani tasaisia pätkiä vaan oikeastaan koko ajan mentiin joko ylä- tai alamäkeen.

Tai siis sanon, että hiihdin sitä 5,4 km latua - tosiasiassa hukkasin molemmilla kiertämilläni kierroksilla tajun siitä, missä se latu menee kun se tuli sen ainoan tasaisen pätkän sukelsi puusillan ali siihen Leppävaaran urheilukentän ja katsomien tuntumaan. Pitikö kiertää joku lenkki vai kääntyä takaisin vai mitä? Ekalla rundilla lähdin kiltisti kiertämään latua ja totesin, että pertsaura loppui siinä katsomon edessä ja latu meni muutenkin hassusti. Se ei siis ainakaan ollut oikea valinta. Seuraavalla kerralla en katsomisesta huolimatta keksinyt että mihin suuntaan piti mennä, joten käännyin vain takaisin tulosuuntaan ja jatkoin lenksua. Oletan silti, että noin 10,5 km tuli tahkottua niitä latuja, mihin olen ihan ookoo tyytyväinen. Luisto olisi suosinut vielä kolmatta kierrosta samoin kuin käsittämättömän upea sää, mutta pää ei enää kestänyt ruuhkaisia latuja, joten painuin kotiin kun vielä oli kivaa.