Kyllä saa olla iloinen, että on ystäviä - kun vajoaa alas motivaatiokuoppaan, joku on raapimassa ylös. Toitotin tänään Facebookissa miten ei huvita mikään ja heti Suvi pyysi mukaan suunnistamaan hänen ja erään toisen kaverini kanssa. Ihan niitä Venloja ja siitä aiheutunutta ahistusta ajatellen totesin, että on ehken hyvä vähän treenata vaikka vielä olisikin vähän märkä maasto, joten lähdin mukaan.
Koska mukana oli yksi motivaatio-ongelmainen, yksi flunssatoipilas ja yksi mamma 7 kg lisäpainon kanssa valittiin radaksi erittäin helppo D, tällä kertaa 1,6 km. Vaikka matkalla ei ollut kuin 5 rastia oli silti mukava piipahtaa metsän puolella vähän muistuttelemassa itselle miltä näyttää kartta ja miltä maasto. Törmäsin uusiin karttamerkkeihinkin, joten hyödykäs reissu. Ja nyt on sitten suunnistuskausi avattu, toivottavasti jatkuu aurinkoisena ja rastien löytymisen helppoutena :)
Eikun vaan kiitos seurasta, kaverit!
2 kommenttia:
Kiitos itsellesi.:) Oli mukavaa päästä pitkästä aikaa edes vähän liikkumaan, vieläpä hyvässä seurassa, vaikka veto ei olekaan paras mahdollinen.
Mä olen vaan iloinen, että pääsin avaamaan tuon suunnistuskauden, muuten olisin vehdannut ja vehdannut sen suhteen. Vaikeaa tulee olemaan myös uskaltautuminen sinne Helsingin puolen rasteille, mutta koitan uskaltaa ens maanantaina. Kiitos vielä kun tungit sen Uudenmaan suunnistuslärpän käteen :)
Lähetä kommentti