19.4.2010

Pitkä lenkki

En tiedä mistä sain vihdoin energiat lähteä juoksemaan eilen illalla, mutta kello oli kahdeksan ja katselin, miten nättiä ulkona oli kun oli vielä valoisaa ja kaikkea. Ennen kuin ehdin miettiä sen tarkemmin, kiskoinkin juoksuvermeet ylle ja painuin pihalle. Otin oikein sykemittarinkin mukaan ja sitä viritellessä keksin, että hei - tehdääs vähän eri lenkki kuin tavallisesti. Lähdin hölköttelemään eteenpäin ja keksin sitten, että kokeillaan vähän pidempää lenkkiä kun on niin kiva sää. Lenkki tuntui hyvältä ja se piteni ihan vahingossa, kosken jaksanut katsoa karttaa ja vaan ulkomuistista yritin muistella kaupunginosien nimiä. No, yli kymppi oli tarkoitus tehdä joka tapauksessa (siinä vaiheessa kun keksin tehdä sen pitkän lenkin), mutta yhteenlaskettu pituus oli 16,6 kilometriä ja lopussa alkoi kyllä jo vähän ahdistaa, kun päädyin vanhalle Turuntielle ja tajusin että matkaa oli vielä semmoinen 5-6 kilsaa kotiin ja ilta oli jo pimennyt...

Mutta olen tosi ylpeä, että jaksoin noin pitkän hurautella - antaa uskoa siihen, että selviän siitä HCR:stä (jonka olen meinannut viimeisen kuukauden aikana perua noin joka toinen päivä). 16,6 kilometriin täytyy lisätä vain 4,5 km ja saadaan se puolimara. Jee! Lähdin vähän liian kovaa liikkeelle, lenkin keskisykkeeksi tuli 141 ja aikaa kului 1:55, josta kävelin lopussa 5 min. Ihan kiukuttelematta kroppa ei tätä niellyt - seuraavanlaisia ajatuksia kasasin siinä matkan aikana:
  • vasen lonkankoukistaja kipeytyy - mutta se menee ohi
  • oikea nilkka kipeytyy - mutta se menee ohi
  • oikea polvi kipeytyy - mutta se menee ohi
  • tulee kamalan kuuma - mutta se menee ohi
  • hengitys meinaa tukkeutua kaikesta rehkimisestä ja siitepölyistä - mutta se menee ohi
  • oikea silmä alkaa allergioiden vuoksi vuotaa - se ei mene ohi, mutta sen kestää
HCR:ää ajatellen kysymykseksi jää, mitä olisi käynyt oikealle säärelle - sen penikat alkoivat tuntua aika pahalta ihan viimeisellä kilometrillä. Mutta ehkäpä saan vähän lisää kuntoa kehitettyä vielä tässä vajaassa kolmessa viikossa joka on jäljellä. Tosin mitään en aio juosta ennen torstaita, tuo vasen lonkankoukistaja on nyt aamulla älyttömän kipeä ja piti mua hereillä yöllä. Parantukoon nyt rauhassa.

Tälle viikolle teemalauluksi Bobby McFerriniä. Pitäisi ehkä ottaa koko elämän teemalauluksi?

2 kommenttia:

Suvi kirjoitti...

Sähän oot hyvässä kunnossa, kun noin pitkän lenkin pistelit tuosta vaan.:) Kyllä se siitä!

Juliana kirjoitti...

No, ei se nyt ihan tuosta vaan mennyt - tänään varsinkin tuntuu siltä, että lihakset on ihan hellänä. Lonkankoukistaja sentään voi paremmin. Mutta antaa sentään sellaista uskoa, että uskallan ainakin mennä starttaamaan sinne HCR:ään :)