Arvasin ihan oikein ja perjantain tuntilistassa odotti mun nimen perässä ruunan nimi. Se oli taas edellisellä tunnilla, taas sillä samalla tytöllä, joka meni sillä viime tunnilla niin hienosti. Onneksi menivät laukkakavalettejä, ei alkanut ahdistaa samalla tavalla. Tosin loppuraveissa kyllä huomasi, että hevonen alkoi siinäkin hakea peräänantoon.
Meidän tunnin aiheena oli hevosen suoruus ja pääsin tekemään käytännössä samaa harjoitusta kuin sunnuntaina. Alkuraveissa ope jo sanoi, että vaikka tietää etten halua jäädä vetämään, kaarteissa pitäisi saada asetus kuitenkin läpi ja ulkoavut päälle, ruunan ulkokylki kun jää pitkäksi ja takaosa työntyy ulos, varsinkin oikeaan kierrokseen. Mentiin tehtävää, jossa tultiin suoraan kohti peiliä ja katsottiin siitä miten päin hevonen on ja kerrottiin opelle. Tässä sanoin samalla tavalla kuin ope oli sanonut mulle, että takaosa jää vasemmalle. Hämmentävää oli, että tässä kohti se ei nyt ollutkaan oikein vaan pitäisi ajatella, että etuosa jää oikealle ja korjata sitä. Eli "sisäpohkeella". Jäin muutenkin miettimään, etten taida ihan ymmärtää kielikuvaa "ulkokylki jää pitkäksi kaarteessa" - toisen tallin ope kun nimenomaan kehottaa ratsastamaan esim. väistön jälkeen ympyrällä sitä ulkokylkeä pitkäksi, niin että ulkotakajalka ottaa isoja askeleita. Näillä ei varmaan tarkoiteta samaa asiaa, mutta se hämmentää silti. Ruunalla ymmärrän puolipidätteen merkityksen ennen kaarretta, se tuo painoa takajaloille, mutta onko ongelma nyt siis enemmän sisäpohkeen läpimenemättömyydessä tuohon oikeaan, vai ulkopohkeen?
Plussaa tunnissa oli se, että ei kaahattu. Alkutunnista yritin kevyessä ravissa keskittyä istuntaan ja sainkin mielestäni aika hyvin sen vakaaksi. Sain kuitenkin taas jalasta kommenttia, että kantapää ei saa pyrkiä niin alas kuin minulla pyrkii. Siitä tulee nyt tosi paljon kommentteja, että tätä lienee syytä alkaa parantaa. Nilkka jännittyy samalla, mutta kun yritän rentouttaa sitä, polvi alkaa helposti kiivetä ylöspäin, eikä jalka siirry itseasiassa taaksepäin niin kuin pitäisi. Lopputunnista kevyt ravi tuntui paljon vaikeammalta, liekö lihakset olleet väsyneemmät?
Kysyin tunnin lopuksi opelta, että miten ihmeessä ratsastaisi ruunaa eteenpäin - nyt saan sen rauhalliseksi, mutten kertakaikkiaan keksi miten siitä eteenpäin. Vastaus oli, että nyt se jää vähän tyhjäksi, pitäisi vaan rohkeammin ratsastaa liikettä takaa. Ensi kerralla sitten :)
Keskiviikkona oli muuten Richard White, Kyran mies, kouluttamassa Ypäjällä. Molemmilta talleilta oli näemmä ollut edustus siellä kuuntelemassa, koska oppeja tuotiin oppilaillekin. Hän korostaa sitä, että pohkeen pitää olla koko ajan kiinni hevosessa - muuten kyse on kuin liian isosta kengästä, joka hölskyy ja nykii eikä ole kiva liikkua. Hän myös sanoo, että pohje voisi olla vähän edempänä kuin tavallisesti, silloin saisi pohkeen helpommin kunnolla kiinni. Tuoli-istuntaa, jossa roikutaan yläkropalla taas liian takana tässäkään ei tarkoiteta.
Ja vielä - unohtui mainita viime keskiviikon tunnista plussahetket: Tehtiin sellaista harjoitusta, että noustiin seisomaan jalustimille ja alettiin kääntää lantiosta niin, että seistiin siellä hevosen kulkusuuntaan nähden poikittain lopulta. Piti seurata oliko yhtä helppoa molempiin suuntiin - ei ollut vaan oikealle käännyin hienosti ja vasemmalle alkoi yläkroppa kiertyä paljon enemmän kuin lonkka ja tasapaino oli mennä koko ajan. Miettimistä tässäkin :)
Tuntijärjestystä oli silloin myös sekoitettu niin, että kaksi oikean tuntini ratsastajaa olivat jo ratsastaneet kun minä kiipesin vasta selkään. Katsoivat tuntia kun olivat omat hevosensa vieneet talliin ja kehuivat open välityksellä mun istuntaa. Se tuntui kyllä mukavalta. Nyt kun keksisi miten tuosta istunnasta saisi vielä sen vaikuttamisen tehokkaammaksi ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti