Keskiviikkona oli tosiaan Porcupine Treen keikka Jäähallilla, josta Hesari uutisoi aika kivaan sävyyn. Oon ehkä itse niin musiikkivammainen, että en tiedostanut olevani kuuntelemassa ihan "maailman komeinta uusprogea" mutta kivastihan tuo soi - tykkään bändin biiseistä hirveästi ja kun kaikki soittajat osaavat asiansa, ei siinä voi kun fiilistellä! Tietysti keikkapaikkana Helsingin jäähalli on kyllä aneemisin ikinä ja kun se ei ollut lähimainkaan loppuunmyyty, mietin aluksi miten se vaikuttaa tunnelmaan. Ei lainkaan. Bändin ei tarvinut kuin astua lavalle, ja tunnelma oli valmis. Siitä huolimatta, että bändi keksi soittaa alkuun 55 minuutin biisin uudelta levyltään ;)
Eniten kuitenkin ihailin keikalla tanskalaisen Lasse Hoilen tekemiä videoita, jotka kaikessa psykedeliassaan olivat käsittämättömän lumoavia (sellaisella ahdistavalla vivahteella). Otin tähän helpoimmasta päästä biisin kuunneltavaksi. Niitä videoita olisi jaksanut kyllä katsoa pitempäänkin kuin sen pari tuntia keikalla...
Toinen viikon kulttuurielämys liittyi jokavuotisiin Kirjamessuihin. Se on joka vuosi yhtä ihanan kamala ilmiö - sinne on pakko mennä, kuolata kaikki uudet ja vanhat kirjat joita tursuaa esittelypöydiltä tuhansittain - ja väsyttää selkä, jalat ja lompakko. Tänä vuonna ei ehkä ollut ihan niin vaikea olla ostamatta ihan koko paikkaa tyhjäksi, kun syystä tai toisesta (= taantuma) paikalla oli musta tosi paljon samoja kirjoja samoissa tarjouksissa kuin viimekin vuonna. Kuulin jossain tiskillä myös myyjien valittelevan, että ihmisiä on kyllä melkein entiseen malliin, mutta kukaan ei osta. Tuossa on mun mielestäni vähän sitä muna-kana-ongelmaakin. Miksi ostaa, jos ei ole kiinnostavia kirjoja tarjouksessa?
Teen messuilla yleensä kaksi kierrosta, ensin katselmuskierros ja sitten ostoskierros, ja nyt tuntui ekan kiekan jälkeen että täähän oli ihan sama kuin viime vuonna. Olin tarttunut niihin samoihin kirjoihin, jotka viime vuonna jäivät ostamatta ja hintalappukin taisi olla melkein sama... Joululahjojakaan ei oikeastaan löytynyt, mutta silti nautin siitä kirjojen lähelläolon tunnusta. Jos mulle haluaisi antaa sen maailman parhaan joululahjan, se olisi edelleen teltta vaikkapa ensi vuoden kirjamessujen keskelle, missä saisin rauhassa tutustua kaikkeen ihanaan, mitä siellä oli. Kiva oli myös törmätä tuttuihin ja jutella sananen kirjoista ja niiden vierestä :)
Olin muuten rontti, enkä mennyt tänään tenttiin. No, Suomen ja maailmantalous epäilemättä odottaa maltillisesti kuukauden, että pääsen kertomaan siitä viiltävät analyysini uusintatentissä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti