Kävin eilen pitkästä aikaa lenkillä, tällä kertaa liikkumisharrastuksen aloittaneiden vanhempieni innostamana. Kivaa, että tämä pyörii näinkin päin: ensin yksi innostaa toisen ja sitten kun ekan into alkaa lopahtaa se toinen innostaa taas jatkamaan. Ikiliikkuja?
Oli muuten harvinaisen vaikea saada itsensä taas ulos ovesta, nyt meni noin neljä tuntia sitä jahkaamista, ennen kuin (liian myöhään) sain ryhtiliikkeen tehtyä ja lenkkarit jalkaan. Ajoitus oli vähän kiusallisen huono, koska flunssan ja pitkän liikkumattomuuden (ja varmaan myös pitkän juoksemattomuuden) takia vähän aliarvioin kauanko siihen 6 km peruslenkkiin menee aikaa. Nyt meni reilut 40 min kun ennen sen on tiristänyt puoleen tuntiin... Ja tietenkin sen vuoksi sitten olin myöhässä kuoron keikalta (no onneksi sentään vaan äänenavauksesta).
Oli kuitenkin taas ihan uskomaton fiilis, kun vihdoin sai itsensä potkittua ulos - ennen kaikkea siksi, että jaksoin kuitenkin sen 6 km ihan yhtäjaksoisesti, vaikka vähän hitaammin sitten. Mietin nyt, miten kannattaisi yhdistää noita juoksupäiviä, savateja ja ratsastusta - ratsastuksen jälkeen kun lihakset ovat niin jäykkänä, että esim. tällä kertaa vasemman sisäreiden kinnaus aiheutti juoksutekniikkaan vähän hutia ennen kuin lihas vähän lämpeni. Outo ongelma, koska siitä tuli sitten vasen lonkkakin kaupan päälisiksi kipeäksi. Se on vihoitellut nyt ratsastustunnilla, en tiedä onko ongelma ylikireässä lihaksessa vai missä.
Oon yllättynyt siitä, että musta juokseminen on oikeasti kivaa. Se liike generoi jotain hyvänolon hormoneja koko kropan täyteen nyt jo ihan parin kilsan jälkeen ja sitten tuntuu, että vois jatkaa ja jatkaa ja jatkaa. Oli pakko juosta ihan kotiin asti, koska siten sai vielä yhden pitkän vähän alamäkeen olevan suoran, jossa hienosti pystyi harjoittelemaan jalan rullausta. Jotenkin sen saman liikeradan aikaansaaminen tasaisella on vähän vaikeampaa.
Täytyy siis nyt vaan olla aktiivinen siinä, että potkii itsensä ulos vähän säännöllisemmin vaikka kuinka olis kurja sää ja kylmä ja pimeä. Tänä aamuna savateen lähtö ei ollut yhtään vaikeaa, kun oli jo valmiiksi hyvä liikuntasyke päällä. Mutta odotas vaan, jos jää pariksi viikoksi lepuuttamaan, lähtökitka on kasvanut niin suureksi, ettei mitään rajaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti