Niin kuin nyt Linnanmäen valokarnevaaleille - en olisi varmaan osannut itse lähteä sinne, mutta ilta osoittautui hauskimmaksi pitkään aikaan! Oli hauskaa istua ainakin mun mielessäni kesään yhdistyvissä laitteissa ja katsella yönpimeää Helsinkiä ja kaikkia niitä valoja. Olivat toki ne Lintsinkin valot upeita, mutta vielä kivempia olivat mielestäni ne Helsingin "tavalliset" valot, joita yläilmoista katsottuna jatkui horisonttiin käsittämätön määrä.
No, oli ne Lintsivalotkin ihan kivoja :)
Rinkeli on jännä vehje. Mä aina haluan sinne ja vaikka se tavallaan on ihan lälly, niin silti mua huimaa ihan hirveästi kun se liikkuu. Kokemus on silti samaan aikaan upea ja vähän pelottava, juuri sitä mitä huvipuistosta kai halutaankin?
Tää pinkki vesivalopallo tuo mulle mieleen mun ensimmäisen käyntini Heurekassa, oltiin jollain koulun luokkaretkellä. Näin siellä ensimmäistä kertaa elämässäni plasmapallon ja taisin käyttää yli puolet ajastani tökkien sitä sormillani ja katsellen salamoita, jotka leimusivat sisällä. Jostain syystä tää toi sen mieleen.
Valo, valon puute ja epätavallinen valo luovat tavallisista asioista taianomaisia. Linnanmään maastot oli muutettu muutaman kurpitsan ja valonheittimien avulla taikametsiksi. Mielikuvitus lähti käyntiin aika iloisesti tästä :)
Valokarnevaalien energiankulutuksesta on ollut paljon polemiikkia ja tavallaan tuntuukin tyhmältä pitää huvipuistoa auki myöhään syksyllä sateessa ja viimassa. Toisaalta en muista milloin olisin nauranut yhtä paljon tai viettänyt yhtä hauskan illan kuin nyt vuoristoradan, kummitusjunan ja pimeässä syötyjen hotdogien kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti