Piristystä

Valitsen yleensä kaiken kuuntelemani musiikin sen hetkisen fiiliksen mukaan, tänään soi Irina. Jossain iltapäivän vaikeimpina hetkinä jäi päähän pyörimään biisin "Minä" kertosäe:

Minä, minä aina minä
mä enkö muuta osaa ajatella
Voi kunpa itsestänsä lomaa ottaa voisi
edes yhden päivän huoletta olla

Koska juuri siltä musta tänään on tuntunut. Taisin vähän itkeäkin, kun olo oli niin kurja eikä valoa taas missään näy. Mua ei oo kyllä tarkoitettu pysymään paikoillani.. Tää flunssa vaan pitkittyy ja vaikkei muita oireita enää ookaan, Ja sitten päätin (huokaisten..), että nyt sai tää vellominen taas ainakin hetkeksi riittää. Kampesin itseni töiden jälkeen kauppan kautta kotiin ja mukaan tarttui seuraavat objektit (koska onnea, kuten hyvin tiedetään, voi ostaa kaupasta).


Käsi ylös, joka tietää tän kasvin nimen. Ananas-joku? Myyjä oli jos mahdollista vielä happamampi kuin minä, joten ei kiinnostanut hänen kanssaan asiasta keskustella, eikä sitä lukenut myöskään hyllyssä. No, jokatapauksessa sen väri on luonnonvalossa hurmaava, vaikka tuo keinovalo ei sen huumaavaa oranssia tuokaan ihan oikein esiin. Se on säkenöivä. Ja säilyy toivottavasti elossa pitkälle ja piristää mua.


Oranssi värilastu oli vähän spontaanin inspiraation kukkanen. Senkin värit ovat ihan ahterista, oikeasti nuo ovat persikkaisemmat, ei noin ytyn oranssit sävyt. Mutta haluaisin väriruiskeen mun eteiseen ja tuo toka-alin voisi olla just se oikea. Viikonloppu näyttää.

Inkivääri tuli kahdesta syystä, aion tehdä sitä kamalaa inkiväärijuomaa, josta kaikki aina kohkaavat. Ja toiseksi aion leipoa kesäkurpitsa-omena-inkiväärikakkua. En kyllä tiedä vielä mikä sen ohje voisi olla, mutta eiköhän sekin tästä lutviudu. Inkivääri on ihanaa, you can't go wrong with it! (kop kop kop)

Ja tuo levy. En oikein tiedä mikä muhun iski, koska en ollut koskaan edes kuullut koko laulajasta. Eikä se ollut tuo kansikuvakaan. Se olis ehkä voinut olla tuo otsikko: Half the perfect world. En tiedä, mutta joku sai ottamaan senkin mukaan, enkä vois iloisempi olla - Madeleine Peyroux on semmoista fiilistelyjazzia, vähän Billie Hollidayn tyyliin. Tämän illan levy, ja varmaan tulevienkin pimenevien iltojen :) Vaatii kynttilöitä ja teekupin rinnalleen. Hunajan ja inkiväärin kera.



Tässä yksi biiseistä, paljon rakentavampaa tekstiä kuin tuossa Irinan kappaleessa. Ei kylläkään niin jazzahtava kuin nuo muut biisit, vaikka tässäkin ihana basso löytyy.

You've got gold to give, and time to pray,
You think livin' right is livin' your way -
but there's a heaven down here, baby,
We can find it if we try -
I don't want all of it,
all I need is a little bit

Kyllä se taas tästä