Äksidentti

Olisin oikeastaan halunnut kirjoittaa hyvin menneestä ratsitunnista ja open hyvistä neuvoista, mutta eilen illalla tän kaiken jälkeen menin juoksemaan autolle ja liukastumaan oikein kunnolla, kerron ratsastuksista sitten myöhemmin.

Olin jo hevosen selästä katsonut, että kohta oli paha - hyvin sulaneen tien jälkeen parkkipaikka oli ihan jäinen ja katala vielä niin, että siinä oli jotain mutaa ja vettä sen kovan jään päällä, mikä teki yhdistelmästä extraliukkaan. Hevonen, jolla menin oli tosi varovainen siinä kohdin ja vielä eräs ratsastuskaveri onnistui pyllähtämään tallinpihassa juuri ennen lähtöäni. Joten en ymmärrä, mikä ihme sai mut juoksemaan autolle?? No, näin tein ja just sopivasti kaarteessa liukkaus koitui kohtaloksi ja mäsähdin suoraan molemmille polville, toiselle kyynärpäälle ja kämmenelle siihen auton eteen. En ole ihan varma kuinka lähellä maata pääkin kävi, mutta mutaa ei ainakaan löytynyt hiuksista (toisin kuin ihan kaikkialta muualta), joten tuskin sai osumaa se. Ei tuntunut aluksi hirmupahalta, pääsin jotenkuten ylös ja lähdin fiksuna suoraan ajamaan kotiin. Matkalla alkoi jomottaa varsinkin oikeaa polvea niin hemmetisti, että positiivisuushaaste meni taas uusiksi. Ah, sitä itsesäälin määrää...

Epäilen, että mikään ei oo mennyt kunnolla rikki (vaikka herkuttelin tietty silläkin ajatuksella siinä ajaessani itku silmässä kotiin, ja sitä etten enää ikinä ikinä pysty juoksemaan tai liikkumaan tai mitään), mutta kun tulee suoraan luuhun isku koko painolla, on kipukin aika mojova. Tää tais olla vielä eka kerta kun muhun aikuisiällä oikein kunnolla sattuu, joten sikälikin oli vähän totuttelemista. Näytän pääsiäisenä kotilääkärille ja katsotaan miten tästä etenee. Nyt ei suju oikein kävely kuin köpöttäen, joten juoksu taisi joutua tauolle ainakin yli pääsiäisen. Mietin vielä huomista ratsastusta, pitäisikö peruuttaa. Kai sitä voisi mennä ilman jalustimia?