Hyytyminen

Olin ihan hurjan ylpeä itsestäni, kun sain itseni eilen nukkumaan jo ennen kymmentä - täältä tullaan keski-ikä, jihuu! Vaan pakko mennä, jos herätyskello soi 5.45, että ehtii 6.12. junaan ja seiskaksi treenaamaan. Kyllä, oon hämmentänyt itseänikin tällä aikataululla - ja siitä huolimatta olin tiskillä viime viikolla kinuamassa, että voisiko näitä aamutreenejä jatkaa jatkokurssilla. Se on käytännössä ainoa tapa saada mut savaten pariin, koska illat on jo kiinni (tai ne muutamat, jotka ei oo haluan pyhittää sille, että nään edes joskus kavereitakin).

Tänään tehtiin lihaskuntoharjoittelut jo alussa, ilkeää. Ja kun juuri viimeksi pääsin kehumaan sillä, miten hienosti lihakset jaksoivat, niin hahaa - tehtiin tänään vinoja vatsalihaksia ja voimathan loppui heti kättelyssä. Näemmä juoksu ja ratsastus ovat kyllä treenanneet niitä suoria vatsoja, mutta vinot ovat jääneet paitsioon. Ja punnerrus oli edelleen yhtä vaikeaa, hohhoijaa - sitä pitää kyllä oikeasti treenata, ei auta. Mutta opittiin myös uusi potku, semmoinen säären/jalkapöydän korkea isku (tähtäys kylkiluihin, jee) - aluksi älyttömän hankala, mutta alkoi sujua kun älysi tehdä ne tarpeeksi korkealle, tekniikka tuli kuin automaattisesti siinä.

Sain tällä kertaa parikseni tytön, joka oli treenannut lajia jo pari vuotta ja pienen tauon jälkeen oli taas käynnistämässä harrastusta. Ehdottomasti opettavaista mulle, mutta hänen kannaltaan ehkä ei niin hyvä - tuntui, etten yhtäkkiä osannutkaan yhtään näyttää lyönneille paikkoja ja sössin muutenkin kaiken mahdollisen. Toisaalta piti olla nopea itse, koska lyönnit tulivat enemmän kohti (pysäytti kyllä jos näytti siltä, etten väistä ;) ja kovaa. Ensimmäinen kosketus siihen, että tää oikeasti on taistelulaji, eikä mitään nynneröintiä... Mutta sain tosi hyviä ohjeita siinä samalla, pitää panostaa liikkumiseen ja sitten tekniikkaan, jotta voi keskittyä strategiaan ja reagoimiseen sen sijaan, että pysähtyy aina kun pitäis toimia.

Tehtiin taas tekniikkatreenien jälkeen pitkä säkkitreenaus+lihaskuntokavalkadi. Ja tässä kohtaa mulla tökkäs. Tunnilla oli jo aiemminkin ollut vähän väsymyksen oireita ilmassa, en tainnu syödä eilen kummiskaan kovin hyvin (ja liikuin niin kauheasti sen koiran kanssa, että kulutuskin oli varmaan aika kova) ja piti vähän himmailla. Tuossa säkkitreenissä sain hyvän vireen päälle ja aloin harjoitella niitä potkuja. Vaan yhtäkkiä tuntui kuin olisi tullut ihan joku seinä eteen, ja kaikki voimat katosi ja alkoi jopa vähän pyörryttää. Tee siinä sitten vielä vatsalihaksia perään... Joten mitä opimme tästä - nyt on vaan pakko ruveta syömään enemmän, ei auta laihduttaa samaan aikaan jos haluaa treenata kovaa. Tankkaus siis ainakin sunnuntai- ja tiistai-iltaisin on ihan must tästä edespäin. Hyytyminen ei ole kiva juttu, koska sitten ei voi tehdä keskittyneesti. Ja jos ei voi tehdä keskittyneesti, on syytä kysyä kantsiiko tehdä ollenkaan (vai kääntää kylkeä ja jäädä kotiin nukkumaan... :)