Metsäreissu

Viikonloppuna käväisin pitkästä aikaa metsässä - varsinaisesti telttailemassa olen tainnut olla viimeksi ala-asteella, kun olin pari vuotta partiossa. Muuten olen jotenkin aina onnistunut välttämään liian läheistä kontaktia luontoon - erilaisia luonto"vaelluksia" on kyllä tullut tehtyä useampia, mutta yöksi on aina päässyt johonkin mökkiin tai tupaan. Olen silti aina miettinyt, että vaeltaminen voisi olla kivaa - suunnistus- ja erätaitojen olemattomuus vaan on pidätellyt samoin kuin vaeltavan seuran puute. Tai oikeastaan, kyllä kaverini ovat tainneet tehdä erilaisia vaelluksia, mutta jotenkin oon kuullut niistä vasta jälkijättöisesti (kertoo miten erähenkisenä mut on varmaan mielletty ;)

Nyt kuitenkin menin lupautumaan alunperin city-vaelluskisaan (jossa ei minkäänlaisia erätaitoja vaadittu) ja sen peruuntuessa suostuin ihan metsäreissulle. Ja kivaa oli - sää oli upea ja suosi kyllä tällaista aloittelevaa eräihmistä. Meillä oli mukana puolijoukkueteltta, oli niin lämmin ettei tarvittu kipinävahtia (=sai nukkua koko yön), mukana oli älyttömästi ruokaa ja tavaroiden roudauskin tehtiin semmoisilla pikkuisilla vedettävillä kärryillä, joten mitenkään erityisen extremestä keikasta ei ollut kyse. Niin juu, ja illalla päästiin vielä saunomaankin :)


Telttapaikka oli upeassa paikassa Vääräjärven rannalla siinä ydin-Nuuksion tuntumassa ja aurinko muisti meitä koko viikonlopun! Vesi on upea elementti kyllä - vaikkei tällä kertaa (uhosta huolimatta) kukaan uskaltaunutkaan uimaan. Tuntui jo tiskatessa sen verran kylmältä, että minä jänistin jo ihan kättelyssä.


Meillä oli vähän persoonallisemmat eväät tällä kertaa (ei, joulukausi ei oo vielä alkanut etelässä), sponsori tarjosi sekä näitä joulutorttuja että sämpylöitä ja muita kahvileipiä, namnam.


Ja tietty nuotioon kuuluu erottamattomana osana myös vaahtokarkit. Niitä riitti myös tieteellisiin kokeisiin, todettiin miten mieletön sytytyspala tällainen on! Maku oli paistettuna myös selvästi parempi kuin tavallisena (tosin siihen saattoi vaikuttaa se, että pussin parasta ennen oli vilahtanut ohi jo 2006...).

Matkan tarkoitus oli selvästi syöminen - tai siltä ainakin tuntui, koska melkein kaikki leirissä vietetty aika pyöri jotenkin ruoan ympärillä. Onneksi mukana oli monia hyviä kokkeja, joiden käsissä taikoutui mm. tomaatti-valkosipulipastaa ja tatti-nautamuhennosta. Namnamnam.

Jäin myös miettimään, miten määrääväksi tilaksi leirissä nuotio muodostuu, melkein kaikki funktiot tapahtuvat sen ympärillä. Varsinkin kun pimeä nousee, niin nuotiolta on ikävä mennä yhtään mihinkään kauemmas - valon määrä rajaa käytettävissä olevan tilan. Ja jotenkin silti tuo tila riitti, vaikka kotona oonkin ihan hirmu reviiritietoinen ja -tarpeinen, tilaa pitää olla ympärillä tai ahistaa. Saas nähdä miten naisen käy, jos joskus eksyn oikeasti telttailemaan ;)

Luonto näyttäytyi kyllä erityisen upeana tällä(kin) reissulla, syysruska oli juuri alkanut ja metsä oli niin kaunis!

Lähden siis innolla mukaan seuraavankin kerran! Sitä on jo suunniteltu kuukauden sisään, mutta katsotaan miten järjestelyt etenevät - nyt kun pitäisi itsekin saada aikaiseksi, eikä vain "tulla paikalle" ja odottaa hetivalmista. Pikkasen pääsi tuo uhoaminen taas päällensä, puhuttiin kaverin kanssa että mm. vedettäisiin Karhunkierros "Kuusamolaisittain" eli putkeen, ilman yöpymisiä. Tai sitten kiinnostaisi tämä: Sysimusta Satku, eli 100 km 24:ään tuntiin. Hehee. Ja minä kun en edes maratonille uskalla, mistähän tuo tuli?

Ehkä aloitamme kumminkin helpommista vaihtoehdoista ja treenaamme sitten vähitellen noihin. Vaan telttailemaan pitää päästä taas, asap!