3.9.2009

Läpi tuulen ja tuiskun

Eilen oli taas niitä ratsastuksen huippuhetkiä - mentiin ulkona rapaisella kentällä vaikka sade vihmoi niin, että hevosilla oli korvat koko tunnin luimussa ja opettajan äänestä ei tuulen vuoksi kuullut juuri mitään. Ja silti oli kivaa :)

Tunnin aiheena oli edelleen vastalaukka ja menin tällä kertaa Yksärisuokilla. Ikävä kyllä yhteistyö ei eilen ollut ihan niiden kesätuntien veroista - oikeastaan kaikki opettajan kommentit liittyivät siihen, että hevosen pitäisi mennä rauhallisemmin. Ärsyttävää siksikin, että pari tuntia aiemmin sillä meni semmoinen tyttö, joka kisaa hevosella - ja parivaljakon meno oli kuin unelma. Mentiin rauhassa ja avuilla. Löysin sen ongelmani taas tuollaisen hevosen kanssa - pohkeet jäävät tehottomiksi kun vauhtia on muutenkin miljoona -> hevosta ei saa avuille -> käsi jää vetämään sen sijaan että ottaisi pidätteitä. Opettaja sanoi myös, että jään helposti polvilla kiinni, sitä pitää ruveta tarkkaamaan.

Laukannostoihin ja vastalaukkoihin hevonen oli kuitenkin erittäin hyvä harjoituskaveri, se kun nostaa todella melkein ajatuksen voimalla ja pienestä sisäpohkeesta - temppu oli enemmän pitää se vastalaukka ilman että puolivälissä kaarretta vaihdettiin laukkaa..

Ei kommentteja: