Ihana ratsastusaamu

Heräsin lauantaina aikaisemmin kuin piti ja suuntasin taas kohti talleja. Ilmeisesti oli liian aikaista hevostenkin mielestä, koska koko tallipiha oli nukkuvia hevosia täynnä.


Ja vastaanotto nimeä huudettaessa oli, no, jäätävä.

"Talk to the hand 'cos the ears ain't listening!"

Kun passiivis-agressiivisesti protestoivan eläimen sai vihdoin ylös, elämä oli taas kivaa ja helppoa. Puuhailtiin tallissa, hoidettiin ja rapsuteltiin.

Vaavi on myös kova poseeraamaan, huomasin. Tässä edestä.

"Ja sit mulla on aika hieno sivuprofiilikin, tykkäätkö?"

Käytiin taas hiekkakuopilla kävelemässä. Se on uskomaton fiilis, kun pääsee tuonne ylös asti ja näkee vaan erämaata, puut peittävät kaiken asutuksen näkyvistä. Meillä oli tosi kiva reissu, tällä kertaa ei tullut mitään ihmeellistä vastaan ja harjoiteltiin vähän mäkiä ylös alas. Niistä Vaavi tykkäsi ja meni korvat hörössä joka suuntaan. Löysin myös etsimällä uusia polkuja hiekkakuopan reunalta, kivoja pehmeäpohjaisia polkuja, joita kokeiltiin. Tällä kertaa vain yhdestä kohtaa jouduttiin kääntymään takaisin liian tiheän mäntytaimikon vuoksi, muuten polut veivät sukkelaan sinne minne pitikin. Jäi semmoinen fiilis, että nyt kolmannella kerralla sekä maastot että hevonen olivat jo tuttuja, eikä tarvinut mitään enää jännittää sen kummemmin. Ottaen huomioon mikä fiilis perjantain ratsastuksesta jäi, oli tämä kokemus ihan erilainen. Aurinkoa ja hevosia, mikä ihana yhdistelmä!