Kaveritapaamisen vuoksi jouduin siirtämään perjantain tuntini sunnuntaille ja ehdin metsäreissun jälkeen vielä illalla tallille. Olikin ihana ajella kerrankin ilman tavanomaista perjantairuuhkaa. Se, joka väittää ettei Suomessa mitään ruuhkia ole, tässä statistiikkaa: perjantaina ajomatka (38 km) tallille on vienyt tänä syksynä 40 min-1h 35 min, keskimäärin n. 50 min. Sunnuntaina (=ilman ruuhkaa) se vei viime vuonna ja nyt n. 22 min. Enough said. Nyt oli vielä kesänopeudet, tosin - talvella menee kyllä vähän hitaammin.
Oltiin tunnilla ulkona, vaikka pimeää jo tulikin - valot on vain toisella puolella kenttää, joten alue jotenkin hassusti pienenee. Sain ratsastettavakseni kivan suomenhevosruunan, joka oli tallissa puettuna ufo-vaatteisiin - polttiaiset kiusaavat sitä edelleen ja se oli kyllä ihan reppana.
Tunnin aiheena oli hevosen suoristaminen, perinteisesti mulle älyttömän vaikea aihe, koska en vaan hahmota sitä, miten päin mutkalla/suorassa ne hevoset siellä kulkevat. Tämä hevonen tuntui (kun oikein keskittyi tunnustelemaan ja vähän lunttasi varjokuvasta) vasemmalle jäykemmältä ja vasen takajalka otti lyhyempiä askelia. Sitäkin oli kyllä vaikea huomata, koska hevosen askellus on niin ihanan lyhyttä ja pehmeää muutenkin ;) Tehtävänä oli mennä pitkillä sivuilla loivaa kolmikaarista kiemurauraa ja lyhyen sivun keskeltä siirtyä keskihalkaisijalle. Mietin aluksi pitkään, että mikä olikaan ideana tässä, ennen kuin open ohjeista tajusin, että haluttiin siis saada hevonen "suoraksi" sekä kaarevalla että suoralla uralla. Sain suoralla ohjeeksi ratsastaa vahvemmin vasemmalla, eteen siirretyllä pohkeella (ja jopa niin, että asetus oli vähän sinnepäin), mutta meni pitkään ennen kuin hokasin tehdä saman kaarevalle uralle siirryttäessä.
Muutenkin tunnista meni isoja osia ihan vaan "ohi", mieli oli jotenkin ihan muualla. Rästituntia pitänyt opettaja ei ollut entuudestaan kovin tuttu (tosi mukava kylläkin), ja siinä on aina omat ongelmansa jos ei kaikkia termejä tai tapoja katsoa asioita heti ymmärrä. Keskittymisellä olisi tässäkin varmaan saatu taas parempi mieli - nyt ne kerrat kun oikeasti keskityin nimenomaan ratsastamaan hevosta ohjeiden mukaan ja ilman kättä sujuivat ihan ok. Eli puolipidätteillä tahti rauhallisemmaksi ja aika vahva ulko-ohjan tuki varsinkin oikeaan kierrokseen oli avainasemassa. Lisäksi se pohkeen paikka vaikutti näemmä tosi paljon.
Jos ei muuta positiivista tullut, niin hevonen oli sentään hionnut tunnin päätteeksi ihan oikein - takajaloista ja kupeistaan, eikä kaulan alta ja selästä niin kuin yleensä. Opettaja kiinnitti ihan huomiota siihen. Plussaa!
Kiva tunti, tuo oman pään muuallaolo nyt vaan jäi ärsyttämään, mutta pistetään tän viikon piikkiin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti