Nyt kun on vielä koira lainassa tämän päivän, lähdin aamulla herättyäni kävelylle ja päätin suunnata uudelleen kohti Villa Elfvikiä. Kiersin Laajalahden ja eteläisen Leppävaaran kautta takaisin ja saatiin lenkkiin kulumaan 2,5 tuntia, vaikka ihan ripeästi yritettiin mennä. Sain lenkin loppupuolella hikan, joka kesti varmaan lähemmäs 40 minuuttia, raivostuttavaa. Eikä mikään semmoinen kiva pikkuhikka vaan oikein kunnon kouristelua - pallea on vieläkin kipeä...
Kasin aikaan on vielä jännä valo. Pitäis saada itsensä ulos talosta liikkeelle aiemmin, viikonloppuisinkin, näkisi kaikkea kivaa :)
Hanhet olivat vielä Laajalahdella, niitä olisi voinut kiivetä torniinkin katsomaan, mutta ajattelin että on parempi olla provosoimatta koiraa - nyt se katseli niitä ihan rauhassa ja minäkin ehdin näpsiä parit kuvat välissä.
Ja sieniä oli todella joka paikassa. Jos haluaisi inspiraatiota sieniyhdyskunnista kertoviin lastenkirjatarinoihin, suosittelen Villa Elfvikiä lämpimästi. Alkoi omakin mielikuvitus sateenkastelemassa metsässä taas juosta. Saiskohan sitä tuoreelta ja raikkaalta tuoksuvaa syysaamuilmaa jotenkin pulloon??
Oh. Taisin jo mainitakin, mutta tää koira on ihana!
Nyt kun on vielä koira lainassa tämän päivän, lähdin aamulla herättyäni kävelylle ja päätin suunnata uudelleen kohti Villa Elfvikiä. Kiersin Laajalahden ja eteläisen Leppävaaran kautta takaisin ja saatiin lenkkiin kulumaan 2,5 tuntia, vaikka ihan ripeästi yritettiin mennä. Sain lenkin loppupuolella hikan, joka kesti varmaan lähemmäs 40 minuuttia, raivostuttavaa. Eikä mikään semmoinen kiva pikkuhikka vaan oikein kunnon kouristelua - pallea on vieläkin kipeä...
Kasin aikaan on vielä jännä valo. Pitäis saada itsensä ulos talosta liikkeelle aiemmin, viikonloppuisinkin, näkisi kaikkea kivaa :)
Hanhet olivat vielä Laajalahdella, niitä olisi voinut kiivetä torniinkin katsomaan, mutta ajattelin että on parempi olla provosoimatta koiraa - nyt se katseli niitä ihan rauhassa ja minäkin ehdin näpsiä parit kuvat välissä.
Ja sieniä oli todella joka paikassa. Jos haluaisi inspiraatiota sieniyhdyskunnista kertoviin lastenkirjatarinoihin, suosittelen Villa Elfvikiä lämpimästi. Alkoi omakin mielikuvitus sateenkastelemassa metsässä taas juosta. Saiskohan sitä tuoreelta ja raikkaalta tuoksuvaa syysaamuilmaa jotenkin pulloon??
Oh. Taisin jo mainitakin, mutta tää koira on ihana!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti