Oi, että! Mä en voi liikaa hehkuttaa sitä savatea. Vaikka nukuin yöni ihan tosi huonosti, oli silti ihan helppo päästä ylös sängystä - henkisesti, ei fyysisesti tosin. Yritin eilen illalla (ja yöllä herättyäni) parantaa jäykistyneitä ja kipeitä etu- ja sivureiden lihaksia Icepowerilla, mutta tulokset jäivät kyllä aika heikoiksi. Mietin aamulla pienessä paniikissa jopa, että näinköhän tänään onnistuu yhtään mikään liikunta, mutta päätin kummiskin mennä tunnille kokeilemaan.
Ja hyvä, että menin - ihan sikakivaa taas. Opeteltiin tänään koukkulyöntejä paikallaan ja liikkeessä ja kerrattiin vanhat suorat ja potkut. Tehtiin taas paljon pariharjoituksia ja myös lihaskuntoa parin kanssa - mm. vatsat ja selät niin, että heitettiin hanskaa siinä parin välillä ja piti aina ehtiä tehdä yksi liike välissä. Ja sellaista pohjetreeniä, missä molempien pareista piti nostaa toinen jalka suorana eteen niin että toinen piti kiinni ja sitten vaan pompittiin (piiiitkään). Se oli - parini sanoin - "aika sikaa". Tälläkertaa oli muuten naispuolinen pari, mutta ei ollut yhtään neitimäinen fiilis siinä menossa - tällä kertaa päästiin oikein mäiskimisen makuun ja todella piti pitää huolta siitä, että suojasi esim. potkut hanskoilla, muuten olis sattunut ja kovaa.
Loppuun vedettiin taas ilkeät säkki-lihaskuntotreenit, eli kuntopiirinomaisesti tehtiin puolitoistaminuuttia säkin kanssa potkujen ja lyöntien harjoittelua ja sitten lihaskuntoa (vatsat, selät, punnerrukset, kyykyt). Huomasin, että nyt oli jo säkkiinkin ihan eri tuntuma kuin viimeksi, sai hyviä mäjäyksiä ja aggressionpurkua oikein urakalla. Mietinkin siinä, että tää oli selvästi jotain savate-terapiaa, pääsi purkamaan oikein kunnolla ja fiilis tuntui nousevan joka kerran kun sai tekniikan oikein. Koukut oli aluksi selkeästi vaikeampia mulle, koska niistä todella piti kroppa saada mukaan, mutta herranjestas ne kanssa lähti sitten kunnolla kun sai sen liikkeen lähtemään sieltä mistä pitikin. Jesss!
Heti kun sai lihakset vaan lämpimiksi päästelin taas ihan täysillä siellä tunnilla, ei näemmä itsesuojeluvaisto taaskaan sanonut mitään - tunti vaan vei mukanaa. Vähitellen tunnin jälkihiki laski ja lihakset ovat nyt pitkin päivää ilmoitelleet kipeystilastaan. Herää vain yksi kysymys: jos nyt meen ensin luennolle pariksi tunniksi, niin miten hemmetissä mä vielä illalla pystyn kipuamaan hevosen selkään??? Eihän mulla nouse polvi ylös lainkaan. APUA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti