Keksin, että kun mulla kerrankin on koirakaveri, jonka kanssa käydä pusikossa, voin yhtä hyvin mennä jonnekkin tosi kivaan pusikkoon. Niinpä pakkasin heti aamusta auton ja hurautin Nuuksioon. Kierrettiin koiran kanssa Korpinkierros, eli se pisin niistä "et voi eksyä"-viitoitetuista ympyrälenkeistä. Meikän suunnistustaidoista (vaiko tarkkaavaisuudesta) kertoo jotain se, että ainakin kolme kertaa piti vähän palata takaisin kun ei niitä keltaisia ruutuja enää näkynytkään missään :)
Ja voi että, meitä kyllä hellittiin mitä ihanimmalla luonnolla ja upealla säällä. Se kääntyi kello kolmen aikaan sateeksi, ainakin täällä Etelä-Suomessa, mutta me oltiin siinä vaiheessa jo kotona, villasukat jalassa ja teekuppi kädessä...
En osannut kuvata sitä ihanaa, pehmoista metsän valoa, joka muutti kaikki sammaleiset kivet peikkojen ja keijujen asuttamiksi, mutta mielikuvat jäivät päähän kyllä - joskus näistä vielä syntyy upeita tarinoita.
Yllättävän paljon ulkomaalaisia näin Nuuksiossa: japanilaisia, pari ranskalaista ja espanjalaista tai italialaista. Vaan kyllähän näitä maisemia kelpaa muidenkin katsella!
Parasta reitillä on vesi - järvet, suonsilmäkkeet, purot.
Ja se, että kaikki on sopivasti luonnontilassa. Tämä puu on varmaan kaikille Nuuksiossa käyneille tuttu, se on maannut siinä opastuvan edessä jo vuosia. Yllättävän kauan kestää, ennen kuin tuollainen häviää.
Korpinkierros on pisin ja maastoltaan vaihtelevin reiteistään. Kaunein se ei kyllä ole (tykkään eniten siitä järven kiertävästä, joka päätyy siihen jyrkkään alastuloon parkkipaikoille) ja osa matkasta kuljetaan ihan hiekkatietä. Mutta on ihanaa, kun ehtii nähdä kunnon peikkometsää, suota ja kuivaa kalliokangasta saman lenkin aikana ja siinä tuo Korpin kierros on kyllä loistava!
En muista, että pitkospuita olisi ollut ihan näin paljon ennen, mutta voi olla, että olen väärässä. Metsä oli kyllä sen verran märkä, että pitkospuista huolimatta ehti kastella lenkkarinsa moneen kertaan...
Koiralla oli silti kivaa. Tässä nähtiin sorsia lammella. Niille piti vähän haukkuakin, herätettiin varmaan viimeisetkin telttailijat :)
Jostain syystä oli työn ja tuskan takana saada koiraneitiä katsomaan kameraan päin sekunnin murto-osaa pidempään. Kuvia on miljoona, siedettäviä vain kourallinen. Mutta toisaalta - kiva, että metsässä riitti katsomista niin koiralle kuin lenkittäjälle!
Ja oikeasti: ei tän söpömpää seuraa vaan ole!
4 kommenttia:
WAU mikä yhteenattuma! Kävin siellä ittekin just tänään! Ja oli hienoo ja oli upeeta! Kiersin sekä sen korpin- että punarinnankierrokset.
Oho, olipa sattuma :) Mun nimittäin piti mennä myös tuolle punarinnankierrokselle, mutta sitten tuli nälkä enkä ollut pakannut mukaan kuin vähän evästä. Sitä rundia en ole kiertänytkään vielä, mutta joku toinen viikonloppu sitten. Kun sattuis vaan yhtä hyvä sää!
Oli kyllä todella paljon porukkaa liikenteessä, varsinkin siellä punarinnankierroksella. Ulkomaalaisia eritoten, kehtasivat nauraa ja mekastaa kovaan ääneen :)
Joo, jännä miten suomalaiseen on ihan iskostunut se, että metsässä ollaan hiljaa ja nautitaan siitä, että muutkin on. Kun niitä ulkomaalaisia siellä katteli, tajus todella, että se ei oo ihmiselle sisäsyntyinen taito ;)
Lähetä kommentti