Ehdin nukkua su-ma yönä reilusti yli 8 h, mutta väsytti aivan älyttömästi siitä huolimatta. Nousin silti kiltisti savateen ja olo olikin siellä riehuttua selvästi parempi. Opittiin taas uusi potku, lateraalinen etupotku - osoittautui vaikeaksi sekä koordinaation että lattialla liukumattomien tossujen vuoksi... Opettaja neuvoi, että jos ei millään tossu liu'u, niin voi vähän pompahtaa, ajatus on kuitenkin se, että ei väännetä jalkaa vaan käännetään jalkaterää, jolloin paikat ei mee vinksinvonksin. Tuntui se pompahtaminen silti tyhmältä, ja epäergonomiselta.
Parina oli tällä kertaa mies, mutta yllätyksekseni tämä oli viikon tauon jälkeen enemmän pihalla kuin minä, jonkinlainen saavutus kai sekin. Sain positiivista kommenttia koukkujen napsahtamisesta, ilmeisesti niihin on jostain tullut voimaakin, jippiajee! Muutenkin treeni meni aika kivasti, vaikkei mikään superhikiväsy tullutkaan.
Mietin vielä maanantaina töistä tullessa, että olisinko käynyt lataamassa matkakorttiini kauden jo silloin. Laiskuus voitti ja jätin aamulle - sillä seurauksella, että aamulla R-kiskan ikkunassa oli iso lappu, että YTV:n kanssa on ongelmia (loisto ajoitus YTV:ltä autottomalle päivälle...). Jouduin ostamaan lipun junassa - mutta onni onnettomuudessa, se oli puolet halvempi juurikin sen autottoman päivän vuoksi.
No, tein työt ja menin kiltisti luennolle (jolta lähdin ei-niin-kiltisti jo vartin etuajassa ehtiäkseni kerrankin kuoroharkkoihin ajoissa). Ajattelin olla ovela ja ostin VR:n lippumaatista itselleni kautta matkalippuun. Juna oli lähdössä ja katselin vähän huolimattomasti ne valikot, otin lipun ja rahan ja juoksin. Missasin kuitenkin junan ja menin irvistellen seuraavaan hengaamaan. Onneksi keksin kokeilla korttia - ja hemmetti, laite ei vilkuttanut mitään. Kokeilin monta kertaa, ennen kuin tajusin, että olinkin ostanut Espoon sisäistä kautta, enkä seutukautta niin kuin piti. Irvistellen tuplasti enemmän sinkosin ulos junasta ja YTV:n pisteeseen, joka kerrankin oli vielä auki kun sitä tarvitsi, jono vaan oli melkoinen. Pitkän jonotuksen jälkeen sain tosi kiltin tytön, joka informoi mua, että normaalisti tästä kauden vaihdosta velotetaan erikseen, mutta kun olin kämmännyt automaatilla niin menköön sitten tämän kerran. Ihana tyttö! Matkalla uudelleen junalle mietin, että oli sentään kuitenkin onni onnettomuudessa, etten ehtinyt siihen ensimmäiseen junaan, nyt sain selvitettyä kaiken kerralla. Ja vaikka missasinkin taas kuorotreenien alun, ei siihen suhtauduttu yhtään nirpasti.
Tänään aamulla mietin vielä kuudelta jaksaisinko nousta savateen vielä ennen hammaslääkäriaikaa. Päätin kuitenkin olla kerrankin armelias itselleni (= laiska ;) ja jätin tänään menemättä ja pidin olosuhteisiin nähden oikein hauskan aamun, ehdin lukea kirjaa ja juoda teetä (ja pestä hampaat noin 1-2-3 kertaa). Hammaslääkäripaniikkikaan ei noussut ennen kuin vasta vastaanottohuoneen edessä odottaessa - onneksi sain ihanan rauhallisen ja nuoren hamppulääkärin, joka kertoi koko ajan missä mennään eikä yhtään tuhahdellut sille, etten ollut niin pitkään aikaan käynyt tarkastuksessa. Valitettavasti pari reikää löytyi, joten joudun menemään uudelleen - mutta onneksi Espoossa on ihanat jonot ja paikkuuaika on vasta marraskuun puolella ;) Sain myös ukaasin käyttää hammaslankaa, reiät olivat tulleet nimenomaan hammasväleihin. Epäilen, että ovat vielä sen cocacola-kauden peruja...
Tänään on näkynyt taas valoa tunnelin päässä ja fiilikset ovat nousemaan päin. Joudun skippaamaan huomenna laskarit (ja sen ihanaisen assarin), joten viikonloppuna on luvassa oikea laskarisavotta. Jotenkin sekään ei tänään lannista - olo alkaa olla taas kohdillaan, jee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti