Kävin eilisen ratsastustunnin jälkeen hakemassa itselleni viikonloppukoiran. Sama ihanainen susineiti oli hoidossa viime pääsiäisenä, kun olin aivan kamalassa koirakuumeessa. Ajoituskin oli ihan loistava, koska ehdin juuri miettiä, että mitähän sitä tekisi viikonlopun - ja samalla hetkellä kännykkään oli tullut viesti, että haluaisinko leikkiä koiranomistajaa viikonlopun. Ei tarvinut edes miettiä, halusin minä :)
Koira oli ihana - tunnisti ilmeisesti jo autossa kun käännyin pihaan, missä ollaan - sillä ennen kuin auto oli pysähtynyt alkoi jo vipellys takakontin puolella. Se muisti itse mikä rapunovi oli kyseessä ja miten odotetaan nätisti hissiä - ja jolkotti innoissaan ihan oikealle ovelle kun päästiin oikeaan kerrokseen. Muistin viime kerrasta, että ensimmäinen ilta ja yö olivat olleet vähän levottomia, joten tein lennosta vaatteidenvaihdon (no, pelasin pikkiriikkisen Farmvilleä välissä...) ja lähdin sitten vielä iltalenkille.
Siitähän kehkeytyi sitten ihan vk-lenkkiyritelmä, koira oli innoissaan kaikista niistä kaniineista ja linnuista mitä nähtiin (tai se näki, minä en nähnyt pilkkopimeässä metsässä mitään ennen kuin pupu juoksi tien yli), joten alkukävelyiden (+pissatusten) jälkeen ajattelin että jos sillä on kerran noin paljon energiaa, niin juostaan sitten. Jaksoin 22 minuuttia suhteellisen kovaa vauhtia (oikein kunnon hengästyminen meikäläisellä, joten eiköhän ne sykkeet kivunneet aika korkialle) ja sain koiraakin hyydytettyä sen verran, että se ei enää juossut koko flexin mittaa edessä vaan kiltisti siinä vierellä. Sillä olisi kyllä riittänyt energiaa paljon pidemmälle - mun savate-jalat kramppasi tuossa 22 min kohdalla, mutta koira olisi halunnut vielä koira lähteä siitä jahtaamaan yhtä kania. Oli silti huippua juosta kerrankin "ihan syystä", eikä hämärillä lenkkipoluillakaan ollut yhtään epämääräinen olo kun oli koiraturva mukana.
Tätä kirjoittaessa koira on parkkeerannut itsensä tukevasti pöydän alle (ja mun jalkojen päälle). Kaikki nämä koiranhoitokerrat kyllä vaan entisestään vahvistaa sitä fiilistä, että mun on se koira joku päivä vielä pakko hankkia! Oon ajatellut, että kun saan tuon tutkinnon opiskeltua, se koira saa olla mun valmistujaislahja itselleni ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti