Vanha opettajani teki eilen vierailutunnin tallillamme, kun muu tallin väki oli laatuarvostelussa. Ja onnekseni voin sanoa, että kolmen viikon tappioputkeen tuli ainakin jonkinmoinen stoppi. Oli niin ihanaa olla taas tutussa, positiivisessa hoidossa - ja kaikki alkoi sujua ihan muutenvaan. Teemana oli ratsastajan rentous ja kehonhallinta, yritettiin nimenomaan siirtyä siitä olemisen fiilistelystä tekemiseen ja silti säilyttää rentous.
Menin sillä samalla hevosella kuin viimeksikin, sillä jonka kanssa edellistunti päättyi uhittelukriisiin. Olin silti iloinen, että sain sen tällekin tunnille, ainakaan opettaja ei ollut katsonut, että olisin ihan toivoton - "ei sitä hevosta enää ikinä tuolle". Hevosen valtavankokoinen liike ravissa sai mun tasapainoni edelleen ihan sekaisin (vai liekö johtunut savaten jäykimistä jaloista), mutta aina jossain kulmassa kun sai keskivartalon hallintaan tunsi sellaista oikeanlaista takajalat alle - tuntuma suuhun - fiilistä, kerrankin oikeinpäin. Sain palautetta kyllä, että hevonen oli vähän laiskahko, vain paikoitellen mentiin oikein lennokkaasti, mutta vetoan edelleen siihen, että ravissa mulla oli vaan ylitsepääsemättömiä tasapaino-ongelmia.
Ja kaikesta syksyn säätämisestä huolimatta väitän, että ainakin ajatuksen tasolla mun tuntumassa on tapahtunut pientä kehitystä. Oikeaan suuntaan sentään mennään :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti