Mulla oli jostain syystä kerrankin salainen hevostoive tälle ratsikerralle, olisin halunnut mennä samalla suokkitammalla kuin viimeksi. Sain kuitenkin sen pienen purijaruunan, jolla menin toissa viikolla ja olin etukäteen hirmu pettynyt. Kokosin kuitenkin itseni, vältin hampaat ja löysin jopa melkein hyvän sävelen varusteiden laiton jälkeen, kun rapsutin pollea niskasta. Vähitellen sillä alkoi silmät lurppua ja kaula venyä. Sitten välillä (kun mun savate-kädet prakas ja piti vaihtaa toiseen), sen piti vähän kuitenkin luimia ja äijäillä, ettei nyt vaan tule se luulo, että se ei olisikaan yhtä kovis kuin miltä näyttää.
Pimeä oli melkein tullut jo ennen kuin tunti edes alkoi, hyytävä muistutus siitä että kyllä nyt on vaan jo syksy ja että nää lämpimät päivät on jonkinlaista terapiahoitoa meille pohjoisen ihmisille, "pehmeä lasku". Mentiin tunnilla tänään väistöjä ja laukannostoja suoralla linjalla, ei enää vastalaukkoja. Alkuverryttelyssä löysin hevoselta saman rapsutusajatuksen - kun hiskaa hieroi, se antoi perään ilman mitään muuta! Raviin asti tuo ei tehonnut, mutta se oli kiva vinkkiviitonen alkukävelyyn :)
Aloitettiin tunti kolmikaarisella kiemurauralla ensin ravissa ja sitten siirryttiin tekemään sitä myötälaukassa - siis kolme nostoa per kiemura, ja tavoitteena käynti-laukka-käynti. Mun pysäytykset tuli kyllä poikkeuksetta raviin, enkä jotenkin tainnut edes yrittää. Laukan nostaminen ja ylläpitäminen ruunalla on hankalaa, varsinkin siinä vaiheessa kun se vielä liikkuu selättömänä - ravi on ihan hirveän töksähtävää ja laukka ei pyöri itsekseen ollenkaan, vaan koko ajan oli fiilis, että sitä joutui punkemaan eteen. Tehtiin välissä sentään pidempiä laukkapätkiä, niissä sai laukan kyllä rullaamaan, muttei pyöreäksi.
Mentiin pohkeenväistöä ensimmäinen kierros siten, että laitettiin jalat satulansiipien eteen ja tehtiin se koko väistö istunnalla. Itseasiassa luulen, että se toimi paremmin kuin tavallinen sönkläys jalkojen kanssa, koska sen lisäksi että hevonen väisti nätisti, se myös pyöristi koko selkänsä ja kulki sen jälkeen tosi pehmeästi (aina kun muisti antaa vaan pohkeita kunnolla). Opettaja selitti, että tässä oli sama ajatus kuin Kyran puoliskolla Richard Whitella, että kun ratsastaja istuu vähän istuinluidensa takaosalla, pystyy hevonen lukemaan niitä pyyntöjä paremmin. Ruuna meni kyllä tosi kivasti, kun vaan sain itselle ajatuksen mitä oltiin tekemässä.
Tässä toimi taas toisen opettajani neuvo "kuvittele, että oot nyt mestariratsastaja ja just menossa kisoihin ja kaikki sujuu upeasti" - sitten muisti ottaa ulko-ohjan ja painon oikein mukaan. Mikä onkaan mielikuvien voima!
Hevosella toimi tuo ulko-ohja-ajatus tosi hyvin, mutta vähäsen tyhjäksi se jäi vaikka yritinkin eteen ratsastamalla sitä ongelmaa purkaa. No, ensi kerraksikin jäi sitten jotain mietittävää :) Samoin laukannostot olivat ongelmallisia, koska pyöreys katosi heti ja aikaiseksi saatiin vain töks-töks-laukkaa. Mutta ravissakin hevonen alkoi jo pyöristyä ihan mukavasti, vaikka jäikin kyllä epätasaiseksi. Olin silti iloinen siitä, että joku tolkku ratsastukseen tuli. Lopussa vaan alkoi sataa vettä, joten loppuverryttely jäi vähän lyhyeksi, ei päässyt kunnolla fiilistelemään rentoa hevosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti