Suokkiputki

Jaksoin kuin jaksoinkin mennä vielä eilen ratsastamaan ja yllättäen jalat ei toisen savatekerran jälkeen olleet sitten kummiskaan niin kovin kipeä. Tai sitten ratsastus vaan käyttää ihan eri lihaksia kuin se savate.

Mulla on nyt näemmä jäänyt suokkiputki ihan päälle, menin tällä kertaa tällä tammulilla:

Kuva on kaikessa urpoudessaan musta ihan priceless. Miten se onkin saanut tuollaisen ilmeen??

Ngh. No okei, mennään sit.

Jatkettiin viimeviikkojen tapaan vastalaukkaharjoituksia, joka osoittautuikin sitten selvästi vaativammaksi tällä hevosella kuin viime viikon Vauhtisuokilla. Tämä oli paljon jäykempi ja tasapainokin tuntui jotenkin huterammalta, varsinkin vasempaan kierrokseen meillä oli ongelmia nostaa koko vastalaukkaa. Tosin isoin ongelma taisi olla ratsastajan pää, mua ärsytti yli kaiken se, kun tunnilla oli koko ajan joku mun edessä. Oikeasti ihmiset - katsokaa eteenne! Vaikka sen hevosen pää olisi kuinka nätisti siellä peräänannossa.

Tamma on liikkeiltään kiva, mutta aika hankala saada myötäämään. Tykkään siitä silti tosi kovasti, se on opettavainen - pitää vaan tajuta se, että itseasiassa hevoselle tulee hätä, kun itse jännittää alaselän (opettaja sanoi nyt niin, että minäkin tajusin - kun jännittää alaselän hevonen ei enää pysty lukemaan ratsastajan painoapuja kunnolla). Se on oppinut ratkomaan Vauhtisuokin tavoin kaikki ongelmalliset tilanteet paahtamalla vaan kovempaa eteenpäin ja siinä olikin aika työ saada meno yhtään rennommaksi. Yhden ympyrän sain niin, että tahti oli rauhallinen ja hevonen yhtäkkiä haki tuntuman tosi nätisti. Tosi hyvä fiilis! Tosin se katosi heti noissa vastalaukkaharjoituksissa, rupesin ilmeisesti itse jännäämään ja sitten hevoseltakin meni luottamus. Oli silti kiva tunti!

Menin vielä open kanssa tunnin jälkeen viemään hevosia laitumelle. Yhdeksän jälkeen on jo tosi pimeää - ja laitumelle mennään pitkät pätkät valotonta tietä. Siinä sai fiilistellä oikein kunnon pimeää, en edes muista milloin olisin mennyt noin pimeässä. Onneksi hevonen oli perusjärkevä, eikä lähtenyt säpsyilemään yön äänistä mihinkään.

Heiluin vielä ennen meidän tuntia kameran kanssa. Ja sain palautetta siitä, että mitä ihmettä mä oikein kuvaan, kun hevosiakin oli tarjolla :) Oli vaan taas pakko.