Hauskaa hevostelua

Vaikka ratsastustunnit ovat viime aikoina olleetkin hampaidenkiristystä, on mukaan mahtunut hauskaakin hevostelua. Olen nyt käynyt kaksi kertaa kokeilemassa hevosen vuokrausta uudella tallilla - ja miten kivaa onkaan saada puuhata vaan sen sijaan, että aina on hirveät tavoitteet ja aikataulut kaikelle tekemiselle.

Hevonen, jolla olen nyt mennyt on ihan vaavi vielä, viisivuotias tai sinnepäin. Se ei ole vielä niin pitkällä koulutuksessa, että sillä voisi mennä kentällä, mutta sen sijaan oon ylittänyt itseni ja mennyt yksin maastoon. Vaavi on ihan luotettavan tuntuinen - säpsyy kyllä ääniä, oravia ja tuulenpuuskia (sekä naapurin sinistä traktoria, punaista tuulimyllyä ja tukkikasaa, joka reunustaa tienviertä). Mutta säpsähdyksen jälkeen se vaan tuijottaa, eikä lähde loikkimaan mihinkään - ehtii itsekin tasaantua ja sitten voidaan yhdessä mennä kurkkimaan, että mikä se jännä juttu olikaan.

Tallilla on ihan kivat maastot - pääsee kiipeämään hiekkakuopalle, jonka reunalta auringon paisteessa näyttää ihan siltä kuin olisi erämaan kuningas, näkee pitkälle alas pelkkää hiekkaa ja metsää. Kun ei ylitettävänä ole mitään isoja teitä, on turvallinen olo itsellä koko ajan. Ja Vaavin kanssa on hauska viipottaa - vaikka vauhti ei päätä huimaa, voi rauhassa kuunnella omaa istuntaa, Vaavi on nimittäin menossa siihen suuntaan, mitä ajattelee, ennen kuin ehtii itsekään sitä tajuta.

En ole vielä luvannut alkaa säännöllisesti Vaavia katsomassa. Tallilta tuli tarjous myös yhdeltä yksityishevoselta, että voisin puuhailla myös sen kanssa. Katsotaan nyt onko suoritusvietti liian kova ja käykö "pelkkä" hevosen kanssa hengailu tylsäksi pitkän päälle. Jotenkin toivoisin, että osaisin nauttia myös pidemmän päälle niistä ihan tavallisista päivistä, jotka tallilla viettää.